tiistai 3. helmikuuta 2015

Latteäitejä ja ihmisraunioita

Espressoa, lattea vai kylmää kahvia äideille?
Törmäsin vastikään jännittävään uuteen termiin: latteäiti. Sana sai minut kiinnostumaan, sillä olen äiti, joka juo mielellään cafè lattea. Päivieni pieniin tähtihetkiin kuuluu ihanan lämpimän lattekahvikupillisen juominen kaksi kertaa päivässä, kotikeittiössä toki sentään. Reilu puoli desiä vahvaa espressoa, muki täyteen lämmintä täysmaitoa ja ecco fatto, nautinto on valmis!


Päivät lasten kanssa ovat usein yhtä menoa ja meinikiä, niin ettei istumaan tahdo ehtiä. Varsinkin kun talossa on juuri liikkumaan oppinut vauva. Jos joskus ajattelenkin, että nytpä pötkähdän ihan pikku hetkeksi sohvalle, tapahtuu varsinkin jotakin, joka vaatii minut kiireen vilkkaa paikalle.

Lattelasillisten juominen ruuan päätteeksi on kuitenkin asia, josta pidän kiinni. On ihan järjestelykysymys, löytyykö siihen aikaa ja mahdollisuutta. Vilkas vauva kurkkutikkujen kanssa syöttötuoliin ja esikoinen maalaamaan vesiväreillä, ja on aikaa kahvin juontiin. Olen siis oikea latteäiti!

Mutta latteäiti-sanaa käytetäänkin ihan toisessa merkityksessä:

Luin artikkelin, jonka jäljiltä olen vieläkin vähän kummissani. Sen voi lukea täältä. Teksti sisältää paljon poliittista asiaa lasten päivähoidosta, johon ei aio sinänsä ottaa kantaa. Sen sijaan keskityn siihen, mikä minua kirjoituksessa eniten järkytti: väitteeseen, jonka mukaan kotona vauvaa JA vanhempia sisaruksia hoitavasta äidistä tulee ennen pitkää viimeiselle rajalle ajettu ihmisraunio, joka joutuu juomaan kylmää pikakahvia, jos sitäkään ehtii.

Asia oli tietysti tarkoituksella muotoiltu provosoiden, ja tekstin tarkoitus on puolustaa subjektiivista päivähoitoa. On totta kai jokaisen vanhemman oma asia, jos hän haluaa pistää esikoisen päiväkotiin sillä aikaa, kun itse hoitaa vauvaa kotona. En toki halua arvostella kenenkään valintoja vaan ymmärrän, että jokainen pyrkii tekemään itselleen ja toivottavasti myös lapsilleen parhaat ratkaisut omista lähtökohdistaan käsin. Mutta on väärin väittää, että elämä olisi niin kauhean kamalaa, jos vanhempia lapsia ja vauvaa hoitaa molempia kotona.

Sillä mitä ne latteäidit oikeasti ovat, siis kyseisen artikkelin mukaan ja ilmeisesti muutenkin nykykielenkäytössä? No tietysti niitä, jotka pistävät esikoisen päiväkotiin, lähtevät vauvan kanssa kaupungin kahviloihin siemailemaan kahvia ja pääsevät joidenkin mielestä liian helpolla. Vaikka todellisuudessa nämä äidit kuulemma vievät esikoiset päiväkotiin, jotta voivat keskittyä vauvanhoitoon, nukkua univelkoja -  ja välttää ihmisraunioksi muuttumisen. Vauvan kanssa kun on niiiiin rankkaa, ja jos vanhemmat lapset siinä pyörisivät jaloissa, niin johan mahdottomaksi muuttuisi.

Olen ehkä harvinaisen lapsiorientoitunut ihminen, en valita pienistä tai sitten minulle on siunaantunut keskimääräistä helpommat lapset. Muuten en voi selittää sitä, että minusta ei ole ollenkaan vaikeaa juoda lattea JA hoitaa samaan aikaan SEKÄ vauvaa ETTÄ esikoista. Minun latteäitiyteni on sitä, että juon kahvia sillä välin kun vauva nukkuu päiväunia ja esikoinen puuhailee omiaan. Sellainen hetki tulee ihan varmasti ainakin kerran päivässä, vaikka lapsille olisi sattunut kuinka huono päivä tahansa.

Ja vaikka kävisi niinkin ettei laten litkiminen joskus onnistuisi ainakaan rauhassa, niin en siitä pillastu. Kuuluuko laten juonti perusoikeuksiini? Ei. Onko rauhallinen kahvihetki tärkeämpää kuin lapseni tarpeet? Ei. Muutunko ihmisraunioksi, jos muutaman vuoden ajaksi (eli silloin kun lapset ovat pieniä ja tarvitsevat minua eniten), laitan omat tarpeeni hiukan taka-alalle, nukun katkonaisesti ja päiväni ovat usein samoissa pienissä ympyröissä pyörimistä? En todellakaan.

Minusta ihmisraunio-sanaa on väärin käyttää lastenhoidon yhteydessä, olkoon vanhemmat lapset päiväkodissa tai ei, olivatpa lapset suuritarpeisia vai helppoja, onko huonosti nukuttuja öitä viisi vai viisikymmentäviisi peräkkäin.

Ihmisraunioita tulee, kun terrorijärjestö tulee ja viiltää perheenjäseniltä kaulat auki, kun ihmistä kidutetaan tai kun hän joutuu näkemään ja kokemaan sotaa ja hävitystä. Ei silloin, kun omaa lasta ei saa viedä kahdeksaksi tunniksi päiväkotiin vaan pitää jaksaa - hui sentään - olla kotona hänen ja vauvan kanssa.

Ei minulla tällä kertaa muuta. Taidan lähteä seuraavaksi lattekahvin keittoon, nyt kun vauvakin nukkuu päiväunia ja esikoisella on kivaa puuhaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti