maanantai 22. syyskuuta 2014

Puuvillaponchoja ja muita syysvarusteita

Syksyä ilmassa.
Näinä ihmeellisen lämpiminä syyspäivinä olen tajunnut, miltä tuoksuu ilma, kun aamuaurinko lämmittää oikein kunnolla kylmän yön jälkeen. Ilmankosteus, nopeasti lämpenevä ilma ja häipyvä yönviileys tuoksuvat - miltäpä muultakaan kuin talviselta Roomalta. Sama tuoksu tuntuu näinä ihmeellisen lämpiminä syyskuun päivinä Helsingissä.

Harvemmin Suomessa eletään aikoja, jolloin yöllä hengitys höyryää, mutta päivällä vallitsevat t-paitakelit. Italiassa taas sellainen on ihan tavanomainen talvisää.

Ilmastonmuutosko lie asialla tai jokin muu vaarallinen tai vähintään arveluttava syy. Silti lämmin syksy sykähdyttää. Sillä on sitä paitsi yllättäviä, vaatevalintoihin liittyviä seurauksia. Kun isovanhemmat antoivat viimeisimmällä Rooman-reissulla tyttärelleni lahjaksi hihattoman hapsuponchon, olin ihan varma, että se jäisi kaapinpohjalle pölyttymään. Vaan kuinkas kävikään:

Nyt on ollut jo pitkän aikaa ilmoja, joina söpö turhakeponcho onkin ollut ihan sopiva asuste. Olen ostanut tai saanut Italiasta paljon ihania lasten ulkovaatteita, joita olen pystynyt lapsellani käyttämään pääasiassa vain Italiassa. Suomessa kun on aina liikaa kuraa (valkoinen tikkitakki, vaaleat mokkasiinit) tai on liian kylmä (edellä mainitun ponchon tapaiset) niille. Jouluiset tai uuteenvuoteen ajoittuvat Rooman-lomat ovatkin sitten olleet käyttöaikaa noille vaaleille ja kevyille talvivaatteille. Eihän Suomessa ole ikinä tarpeeksi sopiva lämpötila, jotta olisi käyttöä hihattomalle puuvillasekoiteponcholle tai tikkiliiville. On aina joko sen verran lämmin, että poncho tai liivi on liikaa, tai niin kylmä, että on käytettävä kunnon lämmintä takkia.

Viime viikkojen aikana tein tosin jännittävän havainnon leikkipuistopukeutumisessa. Huomasin, että lähipuistossani kaikki muut lapset on useasti puettu pipoihin, takkeihin ja välikausihousuihin, kun taas omani viipotti menemään verkkareissa ja pelkällä pitkähihaisella paidalla tai korkeintaan huppari yllä. Hyvin tarkeni ja hikikin tuli - aamulla ehkä on ollut vähän viileämpää, mutta päivisin sentään kesäisen lämmintä. Ryhmäpaineessa luulin kuitenkin pukevani lastani aivan liian vähiin vaatteisiin, kunnes eräänä päivänä havaitsin toisenkin kevyesti vaatetetun lapsen hiekkalaatikon laidalla. Hänellä oli yllään t-paita ja legginsit, ja paljaat varpaat. Lapsen espanjalainen isä oli aivan yhtä vähissä vaatteissa, eikä kummallakaan näyttänyt olevan tippaakaan kylmä.

Suomalaiset pukeutuvat ehkä vähän kalenterinkin mukaan, mutta eteläisimpiin lämpötiloihin enemmän tottuneilla perheillä on etuna tieto siitä, että kun on lämmin niin vaatteita ei tarvitse olla päällä paljon! Tai sitten meitä sattui samaan leikkipuistoon kaksi harvinaisen lämminveristä perhettä.

Lauantaina Helsingissä kaupunkipäivää viettäessä jopa poncho oli liikaa ja tarkeni pelkällä pitkähihaisella.
Espalla ihmisiä viihdytti jättisaippuakuplien puhaltaja.

Miten ihanalta lämpö tuntuikaan, etenkin kun tiesi sen kohta olevan poissa! Nimittäin jotta emme liikaa innostuisi lämpimästä syksystä, säätiedotukset lupailevat jo viilenevää eli 11 lämpöastetta täksi viikoksi. Jo eilen tuntui kolealta, kun aurinko ei enää paistanut. Tänään sataa kaatamalla vettä ja ulkona tarvitsee jo takkia. Vertailun vuoksi, Roomassa on tällä hetkellä 23-26 astetta lämmintä, jopa enemmän. 

On taas aika haikailla lämpimämmille leveysasteille, kuunnella muuttohanhien laulua ja kääntyä kohti pimeyttä ja lumenodotusta, joka toivottavasti ei tänä talvena veny yli uudenvuoden.  Kaiken tämän kunniaksi taidan tänä iltana poltella ensimmäistä kertaa tänä syksynä kynttilöitä, ja silläkin uhalla että olen aikaani edellä, selailla hiukan vanhoja joululehtiä. Pianhan se kuitenkin täällä on taas, joulu nimittäin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti