torstai 14. elokuuta 2014

Tuoreista vadelmista makeisiin meloneihin

Vadelmakuppikakkuja.
Nyt on hyvä lähteä Roomaan lomanviettoon. Pakkanen on täynnä suomalaisia vadelmia, joita voi sitten sulatella syötäväksi pitkin syksyä. Helteet tulivat tässä asiassa minulle kalliiksi, sillä lämpö kuivatti lähimetsän ja pihan vadelmapuskat niin pahasti, ettei niistä riittänyt marjoja poimittaviksi. Piti turvautua kaupan 2,5 kilon vadelmalaatikkoon, jolla hintaa oli peräti 39 euroa.

Marjat olivat kuitenkin ensiluokkaista laatua, ja muutama rasiallinen hupeni parempiin suihin ennen kuin ehtivät pakkaseen asti. Hyvä niin, sillä innostuessani leipomaan vadelmaleivonnaisia ja huomatessani tuoreiden vadelmien loppuvan kesken, minun oli heti otettava käyttöön yksi pakasterasia. Huomasin, että kerran jäädyttyään vadelmien maku ei todellakaan vastaa tuoreita.

Kyllä ne ehkä sitten menevät, kun kesä on mennyt ja tuoreiden vadelmien makeus on ehtinyt häipyä mielestä. Mutta ennen sitä edessä on vielä paljon makuelämyksiä:

Italiassa odottaa paras meloni- ja muu kesähedelmäsesonki. Toivottavasti ilmassa on myös jonkin verran kesäfiilistä, mikä ei tänä vuonna ole ollut Italiassa itsestäänselvyys. Pohjois-Italiassa sataa kai edelleen, ja Roomassakin pilvisiä päiviä on ollut varmaan enemmän kuin aurinkoisia kuluvana kesänä. Ainakin italialaisten kavereiden kiukkuisista Facebook-päivityksistä voi päätellä niin, samoin veljen siskon ainaisesta valituksesta uima-allaskelien puutteesta.

Melonit ovat toivottavasti kuitenkin kypsyneet. Jos ja kun näin on, tavoitteena on syödä ainakin puoli melonia päivässä. Suomessakin olen tänä kesänä syönyt ahkerasti meloneita, kiitos epätavallisen pitkän hellejakson. Täällä meloninosto on kuitenkin täysin onnenkauppaa: ikinä ei voi tietää, minkämakuinen hedelmä kovan kuoren sisältä paljastuu.

Italiassa vinkataan, että hyvän ja kypsän melonin tulisi tuoksua läpi kuoren, kun sitä haistaa. Olen yrittänyt toteuttaa tätä neuvoa Suomessa, mutta en ole juuri ikinä onnistunut tuoksuttelemaan edes pientä makeaa häivähdystä. Useimmiten melonin maku onkin jotakin laimean ja mitäänsanomattoman väliltä, joskus hyvällä tuurilla kohdalle sattuu ihanan makea hedelmä. Silloin yritän aina kuumeisesti muistella, mistä ja milloin melonin ostin, ja palata samaan kauppaan hakemaan lisää.

Yleensä joko muistan kaupan väärin tai erä on jo ehtinyt vaihtua, ja tuloksena on yhtä kaikki mauton meloni.

Italiassa taas yleensä tätä vaaraa ei kesäkuukausina juuri koskaan ole, vaikka paikalliset ovatkin asiasta toista mieltä. Suomeen tuotuihin meloneihin tottuneelle Italian hedelmät ovat aina makeampia ja usein vielä huippuhyviä.

Sään haltijat tuntuvan suosivan lomaamme tänä vuonna. Suomessa helteet ovat sopivasti ohi, ja me suuntaamme 28-31 -asteiseen Roomaan. Toki matkalla ehtii vielä paljon muuttua, enkä yhtään ihmettelisi vuosisadan superhelteen saapumista Roomaan juuri nyt, kun minä en sitä toivo.

Jos pitäisi valita, kumpi voittaa, suomalaiset tuoreet vadelmat vai italialaiset kesämelonit, valinta olisi vaikea. Ehkä vadelma veisi niukan voiton, mutta ihan vain siksi, että haluan kannattaa kotimaista. Sitä paitsi vadelmasta saa parempia leivonnaisia kuin meloneista:

VADELMA-VALKOSUKLAAKUPPIKAKUT (n. 16 kpl)

100 g voita
1 dl maitoa
2 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
130 g valkosuklaarouhetta
n. 100 g vadelmia

Kuorrute:
tilkka kuohukermaa
1 rkl voita
130 g valkosuklaata
tuoreita vadelmia

Sulata voi, lisää maito ja jäähdytä hiukan. Vaahdota munat ja sokeri, lisää voi-maitoseos. Sekoita kuivat aineet ja lisää muihin aineksiin, sekoita tasaiseksi. Jaa taikina kuppikakkuvuokiin ja painele 2-3 vadelmaa jokaiseen kakkuun. Paista 200 asteessa n. 15 min. 
Kuorrute: Kuumenna kerma kiehuvaksi kattilassa. Ota kattila liedeltä ja lisää voi ja paloiteltu valkosuklaa. Sekoita ja jäähdytä hiukan. Levitä jäähtyneille kuppikakuille, lisää jokaisen kakun päälle 2-3 vadelmaa.

(Ohje kirjasta Sanna Kiiski ja Lee Ehnqvist: Ihanat kuppikakut. Muutosta alkuperäiseen reseptiin on valkosuklaan määrä, jota lisäsin 100 grammasta 130 grammaan, lähinnä siksi että käytin Pandan valkoista 130 gramman suklaalevyä. )
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti