Lettuja, hampurilaisia ja kesän kolme muuta parasta

Herkkuhampurilainen.
Arvon usein sen välillä, kumpi on lempivuodenaikani, (lumi)talvi vai kesä. Kun on sellainen helle ja lämpö kuin näinä päivinä, asiasta ei ole epäselvyyttä; kyllä tämä on sen lämpötila, jossa ihmisen pitäisi aina elää. Ja kun seison talvella lumihangessa valkoisessa hiljaisuudessa lumisateen keskellä, olen sitä mieltä että tämän parempaa ei olekaan.

Sekä helle että lumikelit ovat mahtavia, ja on vaikea päättää, kumpi vuodenajoista on parempi. Kesän puolesta puhuu monta muutakin seikkaa kuin lämpö: valo, vihreys, iloisemmat ihmiset, marjakausi, jäätelönsyönti, luonnovesissä uiminen... Talvella taas on se hiiskumaton hiljaisuus, valkoinen pehmeä luonto, hiihtäminen, kylmästä pakkasesta lämpimään kotiin käpertyminen, kynttilöiden polttelu...

Suomen leveysasteilla on siinäkin mielessä hankala päättää lempivuodenaikaa, että sekä kesä että talvi jättävät niin monta kysymysmerkkiä:

Pahimmassa tapauksessa sekä helle että lumi jättävät vuoden aikana tulematta. Silloin tuntee itsensä melkein kuin petetyksi. Mitä järkeä on asua Suomessa, jos sen vuodenaikavaltti menettää merkityksensä. Sen lisäksi, että Suomessa ei ole Italian valttikortteja eli pitkälle syksyyn jatkuvaa kesää, aikaisia kevätpäiviä ja milloin tahansa vuoden aikana mahdollisia yllätyslämpöjä, ei joskus ole edes lunta eikä kesälämpöjä.

Viime talvi oli karmea esimerkki tästä. Toivottavasti se jää yksittäiseksi talveksi eikä osoittaudu ilmastonmuutoksen alkusoitoksi. Toisaalta tämän kesän lämpö on saanut jo unohtamaan talviset sadekelit. Tänä kesänä on Italiassa sen sijaan paleltu. Kerrankin suunnittelimme kesäreissun ajankohdan juuri nappiin, eli ensin saamme nauttia helteistä Suomessa, ja pian ne jatkuvat Roomassa. Edelleenkin näyttää, että elokuu jatkuu italialaisittain "viileähkönä" eli vain 30 asteen tuntumassa, joten ehkäpä me Suomen helteisiin jo tottuneina selviämme vauvan kanssa roomalaisesta kesästä ilman kiukkukohtauksia ja ylenmääräistä tukaluutta.

Onneksi elämä on muutakin kuin säätä, vaikka joskus ei ihan siltä tunnu, ainakin siitä intohimosta päätellen, miten säästä uutisoidaan, kirjoitellaan ja puhutaan. Koleammassakin kesässä on puolensa. Yksi niistä on ehdottomasti ruoka. Olen viime aikoina jälleen kerran ihan hullaantunut kaikista kesän marjoista, kasviksista ja hedelmistä.

Kesällä on aina niin helppoa syödä terveellisesti ja kasvispitoisesti. Jos jäätelönsyöntiä, liiallista maitotuotteiden nauttimista ja satunnaista kyläilyherkuttelua ei oteta huomioon, olen syönyt helteiden alettua lähes esimerkillisesti: mustikoita, mansikoita, vadelmia, herukoita, (marjoja vähintäänkin sen suositellut 2 desiä päivässä) meloneita, etuajassa kypsyneitä oman pihan omenoita, kauden kaaleja, sipuleita, tomaatteja, kurkkuja ja salaatteja. Lista on hengästyttävä. Oloni on niin ravittu ja täysi, että kaiken maailman karkit ja kakut tuntuvat oudolta tekoruualta, mitä ne tosin ovatkin. Miten olen joskus voinut syödä sellaisia?

Talven tullen voi olla taas toinen juttu. Toivon kuitenkin, että tällä kertaa ei olisi...

Pitkästä aikaa olen innostunut kokeilemaan uusia reseptejäkin. Perinteisestä kesäruuasta letuista löytyy näinkin ruokaisa ja kasvispitoinen versio:

KASVIS-PARMESAANILETUT JA TOMAATTISALSA (neljälle)
4 keskikokoista porkkanaa
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
5 dl maitoa
2 kananmunaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
2 dl parmesaaniraastetta
1 tl rakuunaa
Paistamiseen kookosöljyä tai voita.

Tomaattisalsa: 
4 isoa kypsää tomaattia
1 keväsipuli varsineen
suolaa
2 rkl oliiviöljyä

Kuori porkkanat. Raasta porkkanat ja kesäkurpitsa hienoksi raasteeksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa ja anna turvota hetken ajan. Paista lettupannulla paksuja lettuja. Kuumenna paistinrasva ensin kuumaksi, laita taikina pannulle ja vähennä heti lämpöä, jotta ainekset ehtivät kypsyä paistamisen aikana.
Valmista salsa: Leikkaa tomaatit kahtia ja poista siemenet. Kuutio tomaatinpuolikkaat. Leikkaa keväsipulit hienoksi silpuksi ja saksi varret ohuiksi paloiksi. Sekoita tomaattien kanssa, ripottele sekaan suolaa sekä oliiviöljyä. 
Kasvislettujen ja tomaattisalsan kaveriksi sopii erinomaisesti rae- tai ricottajuusto. 

Tämän illan hittiruokalaji oli Välimeren hampurilainen. Kuten letuista, hampurilaisestakin saa terveellisemmän oikeilla täytteillä ja itse tekemällä. 

VÄLIMEREN HAMPURILAINEN (neljä hampurilaista)

 Pihvit:
400 g luomujauhelihaa
1 kananmuna
1 dl pestoa
1-2 keväsipulia
suolaa maun mukaan
mustapippuria

Silppua sipulit pieneksi silpuksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään, muotoile pihvejä ja paista voissa kypsiksi.

Täyteeksi:
fetajuustoa
salaattia, tomaattia, kevät- tai punasipulia
tsatsikia

Tsatsiki:
4 dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulinkynsi
puolikas kurkku
2 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Valuta jogurttia suodatinpussissa, kunnes ylimääräinen neste on valunut. Raasta kurkku hienoksi raasteeksi ja puristele liika vesi esimerkiksi talouspaperilla. Silppua valkosipuli pieneksi hakkeeksi. Sekoita kaikki aineet keskenään. 

Tajuttoman hyvää. Tämän jälkeen viimeistään kaikki hampurilaisravintoloiden tekeleet maistuvat mauttomalta teolliselta mössöltä. Suuhun kotitekoinen hampurilainen (ainakaan tämä minun tekemäni) ei tosin mahdu, mutta sen voi ihan hyvin syödä haarukalla ja veitsellä, kuten hienommissa hampurilaispaikoissakin tehdään. 

Ruoka, sää - ja mikä onkaan kolmas kesän paras asia? Se on tietenkin se, että kesä ei jatku ikuisesti. Osaisiko näistäkään hellepäivistä muka nauttia, ellei ensin olisi elänyt läpi pitkää pimeää syksyä, loskaista lumenodotuksentäyteistä talvea ja pitkää, alati koleana jatkuvaa kevättä? Sitä paitsi, pitkän kuuman kesän jälkeen ne kuulaat kirpakat syyspäivät tuntuvat loppujen lopuksi aika mahtavilta. 

Mutta vielä ei ole niiden aika, onneksi. Eläköön kesä ja kasvikset!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Juoksuharrastuksen aloittaminen vuosien tauon jälkeen – Juoksen kuolemaa karkuun

Miltä tuntuu kevään valo? Haparoivia yrityksiä kertoa se sanoin: "Vain se mitä kirjoitan on totta"

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Toivepostaus: Autolla Italiaan! Viimeisin Helsinki-Rooma -matkamme maanteitä pitkin