keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Basilikan tuoksua ja muuta hyvää yrteistä

Rosmariinia ruukussa.
Jos pitäisi valita tuoksu, josta tulee kaikkein vahvimmin mieleen Italia, valinta olisi helppo: basilika. Riittää, kun nuuhkaisee keittiön pöydällä nuupottavaa kaupan basilikaruukkua, niin ajatukset siirtyvät toiseen maailmaan. Helteiseen auringon paahteeseen, avoinaisesta parvekkeen ovesta kantautuviin vilkkaan elämänmenon ääniin, pastakastikkeen porinaan kaasuliedellä...

Ensimmäisellä kerralla vierailulla miehen perheessä ollessani huomioni kiinnittyi parvekkeen yrttiruukkuihin. Pian huomasin monen muunkin talon ja perheen parvekkeen yrttikokoelmat. Basilikaa, persiljaa, rosmariinia, salviaa, minttua, kaikki isoina, terhakkoina puskina, jollaisista suomalainen parvekeviljelijä voi vain haaveilla.  

Italian-kokemusten jälkeen innostuin tietenkin yrttien syömisestä ja viljelystä kotioloissakin. Ensimmäiset kokeilut eivät olleet rohkaisevia:

Kaupasta ostetut ja ruukkuun istutetut kasvit kuolivat auttamattomasti viimeistään muutaman viikon jälkeen, kastelusta ja auringonvalosta huolimatta. Sama tapahtui puutarhamyymälöistä ostetuille, taimesta kasvatetuille tai lahjaksi saaduille ruukkuyrteille. Oikeastaan osta-kokeile-havaitse kuolleiksi-heitä pois -yrttiruljanssi toistui toistumistaan aina siihen asti, kunnes älysin ajoittaa yrtinkasvatuksen kesäaikaan ja sijoittaa touhun ulkoilmaan. Talvella on sitten tyydyttävä kaupan valikoimiin.


Kesällä ulkoikkunalaudalla basilikat kukoistavat kesäkuusta syyskuun alkuun, vaikka niille ei juuri muuta tee kuin kastelee ja käyttää ahkerasti eli taittaa yrttejä varresta asti eikä nypi pelkästään lehtiä.

Kun muutama vuosi sitten perustin takapihan valoisimmalle paikalle kasvimaan, yrttini vasta innostuivatkin kasvamaan. Erityisesti ruohosipulia ja persiljaa riittää koko kesäkauden niin paljon kuin vain ehtii käyttää ja runsaasti enemmänkin. En ole koskaan tehnyt yrttimaalleni mitään erityistoimenpiteitä. Ruohosipuli ja persilja vain alkavat kasvaa joka kevät ja jatkavat ensimmäisiin pakkasiin asti. Tänä vuonna ne yhdessä tinjamin, mintun ja oreganon kanssa sinnittelivät hengissä ja lähes käyttökelpoisina vielä marraskuussa, kun elettiin poikkeuksellisen leutoa syksyä ja alkutalvea.

Italian-tunnelmaa ei tosin kukoistavinkaan basilika ulkoikkunalaudalla onnistu tuomaan. Tuoksu vain vie aina Italiaan, mutta muutoin yhtäläisyydet loppuvat. Varsinkin kun usein aamiaismunakkaalle basilikoja hakiessa hytisyttää, eikä lounaspastakastikkeen basilikan hakukaan suju sen lämpimämmissä merkeissä.

Vaikka aina ei toki Italiassakaan ole lämmin basilikaruukkujen äärellä. Rooman leveysasteilla yrtit kasvavat ja selviävät ulkona ympäri vuoden, myös kylmänarka basilika useimmiten. Hauskin näky koettiin pari talvea sitten, kun lumisade yllätti roomalaiset, niin myös anopin parvekkeet basilikat. Harmi, ettei näystä tullut otettua valokuvaa.

Yrtit paitsi maistuvat hyvälle, ovat hurjan terveellisiä. Viime aikoina olenkin innostunut niiden syömisestä erityisesti terveysnäkökulmasta. Tungen yrttejä vähän joka ruokaan, ja aina ne pelkästään parantavat ruuan makua.

Aamiaismunakas ruohosipulilla on jo vanha tuttu, ja myös basilika sopii munakkaaseen (mihinpä se ei sopisi...).

Salaatin seassa erilaiset yrtit maistuvat mahtavilta ja tuovat salaatteihin uusia makuvivahteita. Oma suosikkini on silputa salaattiin runsaasti ruohosipulia ja basilikaa. Toinen huippuhyvä yrttien käyttökohde on insalata caprese. (Puhvelinmaito)mozzarella- ja tomaattisiivuja limittäin, päälle hyvää oliiviöljyä, vuorisuolaa ja kasa basilikaa, tinjamia ja ruohosipulia. Perinteisesti siihen kyllä laitetaan pelkkää basilikaa, mutta olen huomannut että muutkin yrtit käyvät.

Kokonainen broileri kannattaa paistaa uunissa marinoituna oliiviöljyllä, johon on silputtu puoli ruukkua tinjamia valkosipulinkynsien, sitruunamehun ja vuorisuolan kanssa. (Resepti on täällä)

Seuraavaksi aion ehdottomasti kokeilla jälkiruokaa, jonka bongasin pari päivää sitten netistä Järvikylän yrttien sivuilta: lipstikkajäätelöä. Olen aina pitänyt lipstikkaa voimakkaan makuisena liharuokien yrttinä, mutta nyt sitä kehoitetaan syömään vaniljajäätelön kanssa; nippu lipstikkaa tehosekoittimella sekaisin vaniljajäätelön kanssa. Erinomaisen jälkiruokajäätelön pitäisi olla valmis.Vaikka kuulostaa hieman epäilyttävältä, voi olla hyvinkin toimivaa. Ainakin jos ja kun tulee tarvetta löytää apua mahavaivoihin, poistaa nesteitä, nostattaa lemmentunteita (!) tai lisätä maidoneritystä, niin kokeilen, lipstikan kun luvataan auttavan kaikkissa näissä asioissa.

Muillakin yrteillä on kullakin omat terveysvaikutuksensa, sen lisäksi että yrtit yleensäkin sisältävät paljon terveellisiä fenolisia yhdisteitä. Basilika rauhoittaa ja edistää ruuansulatusta, lisäksi se oli ennen muinoin roomalaisten lemmenyrtti. Mistä tuli mieleen, että persiljalla kuulemma on täysin päinvastainen vaikutus lemmenasioissa, asia mikä on hyvä pitää mielessä jos suunnittelee hurmaavansa jonkun ruualla. Toisaalta persilja sisältää rautaa ja C-vitamiinia eli on kyllä kaikin puolin vahvistava yrtti, vaikka ehkä lemmenasioissa tunnelmaa laimentava. Tosin persiljan kyvyn peittää pahanhajuista hengitystä esimerkiksi valkosipuliaterian syönnin jälkeen voisi melkein laskea plussaksi myös lemmenasioiden näkökulmasta...

Turhaan eivät turkkilaiset ja marokkolaiset juo minttuteetä aterian päätteeksi, sillä minttu auttaa basilikan tavoin ruuansulatuksessa. Ja tietysti flunssan oireisiin. Myös rosmariini auttaa vilustumisoireisiin, salvia ja tinjami kurkkukipuun ja laventeli päänsärkyyn - näin pöpökauden ollessa parhaimmillaan huomionarvoisia seikkoja.

Useimmat yrtit auttavat yleensäkin mahavaivoihin ja ruuansulatusvaivoihin. Jos esimerkiksi on raskaana ja kärsii hitaasta ruuansulatuksesta ja närästyksistä, ruokansa kannattaa kuorruttaa kirvelillä, oreganolla, basilikalla, tinjamilla ja salvialla. Ruohosipulikin edistää aineenvaihduntaa, sen lisäksi että se sipulikasvina pitää sisällään jopa syöpää torjuvia ominaisuuksia.

Nykyisenä tuoreiden yrttien suurkuluttajana alan yhä vähemmän ymmärtää, kuinka saatoin joskus muinoin turvautua kastikkeiden ja keittojen teossa teollisiin liemikuutioihin. Paitsi että ne ovat ihan todistetusti epäterveellisiä transrasvoineen ja natriumglutamaatteineen, niiden maku on tunkkainen ja teennäinen, kun vertailukohteena on yrteillä (ja laadukkaalla suolalla kuten vuorisuolalla) maustettu ruoka.

Italialainen keittiö on opettanut minulle paljon ruuanlaitosta ja hyvästä ruuasta. Yksi parhaimmista opeista on varmastikin juuri yrtit. Basilikasta anoppilan parvekkeella se alkoi...

2 kommenttia:

  1. Basilika on kyllä hyvää juuri pastan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, tomaattikastikkeen kanssa ihan klassikko! Jännä miten jo muutama lehti antaa ruokaan paljon makua, vaikka miedosta yrtistä onkin kyse.

      Poista