keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Sammakonkutua lasissa ja ruuansulatuksen (italialainen) murha

Chia-siemenmössöä.
On hetkiä, jolloin yhtäkkiä tajuaa tai saa tietää jotakin, joka laajentaa tietoisuutta ja muuttaa ajattelutapoja. Tai sitten ymmärtää jonkin puuttuvan palasen, jonka ansiosta moni vanha asia tai tieto saa selityksensä ja asettuu laajempaan yhteyteen.

Opiskeluaikoina nämä hetket olivat ihan arkipäivää ja aihekirjo vaihteli, mutta sittemmin niitä on tullut lähinnä ravitsemusaiheisiin liittyen ja vain satunnaisesti. Aina ne kuitenkin ovat yhtä tervetulleita. Tosin ravitsemukseen liittyen tajuamisilla on yleensä ikävä sivumaku, sillä melkein aina kyseessä on jokin tieto, joka kertoo, että syömistapasi ovat tavalla tai toiselle pielessä ja että ennenaikainen hauta kutsuu, jollet muuta tapojasi.

Viime päivien ahaa-elämyksellä on ollut välitön vaikutuksensa ruokailuuni varsin jännittävän näköisessä muodossa. Mutta ellei sammakonkutua muistuttavaa ulkonäköä oteta huomioon, uusi ruokatuttavuuteni chia-siemen (kutumainen ulkomuoto tulee, kun niitä asianmukaisesti liottaa vedessä vähintään puoli tuntia) on ihan mukiinmenevän makuista.

Mutta mikä onkaan tämänkertainen ahaa-elämykseni ja miten chia-siemenet siihen liittyvät?

 Se, että ihmisen elimistö on valtavan vierasainekuormituksen alla. Haittaaineet, kuten kosmetiikan, pesuaineiden jne. kemikaalit, ruuan lisäaineet, kasvisten tuotannossa käytetyt tuholaistorjunta- ja muut kasvua parantavat aineet, tuotantoeläinten mukana siirtyvät hormoni- ja antibioottijäämät sekä raskasmetallit, hengitysilman saasteet, tiettyjen muovimateriaalien mukana esimerkiksi juomaveteen liukenevat haitalliset aineet (kuten bisfenoli-A) ja epäterveellisen ruokavalion aiheuttamat epäedulliset aineenvaihduntatuotteet kuormittavat kaikki nykyihmisen kehoa.

Mitä enemmän kuormitusta, sitä enemmän tarvitaan ravitsevaa ruokaa, vitamiineja, antioksidantteja ja fytokemikaaleja, jotta keho pystyy puhdistamaan itsensä erilaisista haitta-aineista. Nurinkurista kyllä, tämän päivän ihminen syö keskimäärin todella ravintoköyhää ruokaa, kun tilannetta vertaa aikaan ennen teollistuneen yhteiskunnan tuomia haitta-ainekuormia. Aikana, jolloin keskivertonaisen kosmetiikkakokoelma käsittää noin sata purkkia ja purnukkaa, puolet maailman ihmisistä asuu saasteisissa suurkaupungeissa ja ilmakehä on pilattu ehkä peruuttamattomasti teollisen vallankumouksen myötä, monen ruokavalio rakentuu hampurilaisten, kasvisöljyissä friteerattujen ruokien ja sokerilimujen ympärille.

Ja sitten vielä ihmetellään, miksi niin kauhean moni saa sydän-ja verisuonitaudin, sairastuu diabetekseen, syöpään ja keliakiaan tai kärsii epämääräisistä kivuista ja säryistä, allergioista, lapsettomuudesta, väsymysoireyhtymästä, vatsavaivoista, mielialaongelmista...

Eikä terveellisesti syöminenkään aina auta. Sen olen itsekin kroonisena nuhapotilaana valitettavan omakohtaisesti kokenut. Jokainen kestää haitta-ainekuormitusta eri tavalla, joku enemmän, toinen vähemmän. Itse ilmeisesti kuulun siihen epäonnekkaiden herkkäkehoisten joukkoon, jolle jokainen saastehiukkanen tai muovista imeytynyt haittamolekyyli on liikaa.

Ahaa-elämys on pitkälti seurausta Hanna Skytän Detox-kirjan lukemisesta. Suosittelen kirjaa ihan kaikille, jotka vähänkään välittävät hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Kirja laittaa ajattelemaan, mutta ei kuitenkaan dramatisoi tai patista lukijaa muuttamaan koko elämänsä tai vähintään ruokailunsa suuntaa. Pienilläkin muutoksilla ja lisäyksillä voi auttaa elimistöä puhdistautumaan.

Kuten vaikkapa chia-siemenillä ja niiden sisältämällä geeliytyvällä kuidulla. Ja tietysti monella muullakin, kuten kasvispitoisella luomuruualla, säännöllisillä puhdistautumiskuureilla, sitruunamehua juomalla ensimmäiseksi aamulla, viherjauhetableteilla, lisäainepitoisten ja höttöhiilareita sisältävien ruokien jättämisellä vähemmälle, joitakin mainitakseni.

Nämä asiat olivat toki tuttuja jo entuudestaan. Se, mikä asiasta teki ahaa-elämyksen, oli sen tajuaminen ja muistaminen, ettei ruoka suinkaan ole ainoa haitta-aineiden lähde. Viattomalta näyttävä pullovesikin voi olla haitta-aineita täynnä, jos se on seissyt muovisessa pullossaan iät ajat lämpimässä. Kosmetiikan kautta saatan levittää iholleni kokonaisen arsenaalin raskasmetalleja, mahdollisesti karsinogeenisiä väriaineita, syövälle altistavia ainesosia ja hormonaalista tasapainoa häiritsevää parabeenia (viimeksi mainitun vaarallisuus onneksi nykyään jo tiedetään ja ei parabeenejä -teksti on tuttu yhä useammista voidepurkeista). Keittiössä hengitän paitsi ihanaa ruuan tuoksua, myös pesuaineista liukeneviä höyryjä.

Listaa voisi jatkaa, ellei epätoivo alkaisi kasvaa liian suureksi. Mutta sen sijaan, että jään märehtimään kehoni haitta-ainekuormaa, päätän aloittaa pienillä muutoksilla. Paitsi että ehkä pikku hiljaa alan korvata kosmetiikkakokoelmaani luonnonkosmetiikalla, en enää ikinä unohda ottaa päivittäistä chlorella-levätablettiannostani.

Alan syödä enemmän kuituja (kuten chia-siemeniä, joissa sitä paitsi on runsaasti omega-3-rasvahappoja ja muuta hyvää), jotta suolistoni toimii tehokkaammin ja ruokamassasta suolistossa takaisin kehoon imeytyvien haitta-aineiden määrä vähenee.

Pidän päivän tai parin puhdistuskuureja silloin tällöin jatkossakin (mehupaastopäiväni kanssa olen jo oikealla tiellä).

Käytän probiootteja jatkossakin.

Yritän tästä lähin syödä hedelmät omana aterianaan ja juoda vähemmän vettä aterioiden yhteydessä ja enemmän niiden välillä. Näin siksi, että hedelmien sisältämät nopeat sokerit eivät jäisi raskaan ruuan jälkeen syötyinä "tukkoon" vatsalaukkuun ja alkaisi käydä, kun eivät eteenpäinkään mahdu. Veden juominen aterian yhteydessä taas voi heikentää mahahappojen tuotantoa ja hidastaa ruuansulatusta - kaikki tämä vaikeuttaa osaltaan kehon puhdistautumista haitta-aineista.

Aloitan päiväni lämpimään veteen sekoitetulla sitruunamehulla, kuten monia vuosia sitten teinkin. Jostakin kumman syystä luovuin tästä hienosta tavasta, joka herättelee ruuansulatuksen ja valmistaa sen ottamaan vastaan päivän ruuat. 

Skytän kirjassa oli eräs kohta, johon italialaiseen kulttuuripiiriin miehen kautta kuuluvana kiinnitin erityistä huomiota. En tiedä, uskallanko tätä asiaa miehelleni koskaan edes kertoa, niin karulta se kuulosti: esimerkkinä erityisen huonosta ruoka-aineyhdistelmästä kirjassa mainittiin mikäpäs muu kuin peri-italialainen alkupala prosciutto e melone eli ilmakuivattua kinkkua verkkomelonilla. Kyseinen ruoka on ei sen vähempää kuin ruuansulatuksen murha.

Voi italialaisia, kuinka he säännöllisesti ja vielä suurella mielihyvällä murhaavat ruuansulatustaan, ja vielä levittelevät tätä tapaansa muualle maailmaan. Itse en prosciutosta pidä, joten en ole tähän kauheaan tekoon koskaan syyllistynyt, mutta ne jotka ovat, sanovat makuyhdistelmän olevan erinomainen. Mutta kyllä ne makuasiat ennenkin ovat ihmisiä huijanneet...

Liekö italialaisilla kuitenkin jokin sisäsyntyinen ominaisuus tai geeni, joka mahdollistaa heille erittäin hedelmäsokeripitoisen ja nopeasti sulavan melonin syömisen muiden ruokien kanssa? Ominaisuuksiensa takia melonit tulisi syödä aina omana aterianaan, Skyttä kirjoittaa, sillä muuten ne saattavat helposti alkaa käydä.

Pitääpä seuraavan kerran kysyä mieheltä, kun hän nautiskelee prosciutto e melone -annoksellaan, mikä on olo jälkeenpäin ja tuntuuko mahassa käyvän. Mutta sen olen itsekin aikaa sitten jo huomannut, että melonit maistuvat parhaimmilta välipalana. Ruuan jälkeen syötynä niistä katoaa paras raikkaus ja maku, eivätkä ne kunnolla edes mahaan mahdukaan, niin vesipitoisia kun ovat. Etenkään jos takana on italialainen ateria...

Tätä kirjoittaessani iltapalani on alkanut valmistua. Detox-oppien vastaisesti nautin iltaruuan tänään kello kahdeksan jälkeen eli kehon puhdistautumisen kannalta aivan liian myöhään. Voi taas italialaisia ja heidän tapojaan! (Mutta myöhäisistä illallisista Italian lämpimässä kesässä hyvässä seurassa en kyllä luovu...)

Koska myöhäisiltapäivällä tuli syötyä vähän raskaanlaisesti Amarillossa ja olo on sen mukainen eli vieläkin täysi, illalliseksi kelpaa uusi tuttavuuteni, vatsaa hellivä chia-siemen"jogurtti" tuoreilla marjoilla:

CHIA-SIEMENJOGURTTI (yhdelle)

2 rkl chia-siemeniä
20 rkl vettä (chia-siemeniä tulee aina turvottaa vedessä 1:10 ainakin puoli tuntia ennen käyttöä!)
1-2 kapselia tai yksi mittalusikallinen probioottijauhetta, esim. Biolatte
valinnan mukaan mausteeksi esimerkiksi limemehua, marjoja, marjasosetta, luumusosetta, kanelia, kookossokeria tms. 

Laita chia-siemenet veteen ja annan seistä vähintään 30 minuuttia tai jopa yön yli, jos tarkoituksesi on syödä jogurtti aamupalalla. Siemenet turpoavat todella paljon ja muuttuvat sammankutua muistuttavaksi geeliksi.
Maku on lesemäinen ja mieto. Sekoita siemengeeliä tehosekoittimella muutaman minuutin ajan kunnes tuloksena on harmahtava tasainen mössö, jotta siemenet rikkoutuvat ja elimistö pystyy käyttämään niiden ravintoaineet hyväkseen. Sekoita geelin sekaan probioottijauhe, joka happamoittaa geeliä lievästi. Mausta haluamallasi tavalla. Oma suosikkini tähän mennessä on marjojen ja kookossokerin kanssa, myös limemehu antaa piristävän maun. 

Mansikoita, kirsikoita ja ripaus kookossokeria - nam!






 



2 kommenttia:

  1. Hyvä aihe! itse lopetin parabeenikosmetiikan käytön jo muutama vuosi sitten ja samalla hävisi kaikki pienetkin näppylät. Nykyään suosin luonnonkosmetiikkaa mutta se on harmi että joitain tuotteita mainostetaan luonnontuotteina vaikka ne sisältäisivät parabeeneja ja alumiinia (en halua kyllä metellia esim. huulipunasta suuhun ja sitten mahalaukkuun!) Hileluomiväreistä sain allergiaa silmiin ja niitä myös välttelen. Mielestäni moni muukin saisi miettiä näitä asioita ja tarkkaan, koska monet huulipunat sisältävät lyijyäkin ja kukaan ei tiedä niin niitä sitten vain ostetaan ja käytetään mitään tietämättä.

    VastaaPoista
  2. Minuakin on alkanut arveluttaa erityisesti huulipunat, kun niitähän menee monta kiloa naisen elämän aikana suusta alas...Tekisi mieli todella alkaa siirtyä luonnonkosmetikkaan minunkin. Vinkkaapa hyviä merkkejä ja laadukkaita tuotteita, jos sulla on sellaisista kokemusta!

    Kosmetiikkaa käytetään nykyään niin älyttömän paljon, että siitä imeytyvät vierasainemäärät on varmaan ihan järkyttäviä! Itse ostin viime keväänä Italiasta markkinoilta halvalla kasvojenpuhdistusaineen, joka pakkaustekstien mukaan oli ihan ok. Mutta kun kokeilin sitä, niin koko kasvoja alkoi kummasti kirvellä ja kihelömidä. Pullo lensi välittömästi roskiin! Rahat meni hukkaan, mutta opinpa että ainakaan markkinoilta ei kannata ostaa, vaikka kuinka saisi eurolla tai parilla. Näissä asioissa ei kannata säästää...

    VastaaPoista