keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Jäätelökesää ja lisäaineongelmia

Jäätelöä vai lisäainemössöä?
Koska ajatus ruokien sisältämistä lisäaineista on alkanut ärsyttää minua koko ajan enemmän, päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja ryhtyä tekemään jäätelöä itse. Olenhan kiusallisen tietoinen siitä, että lempiherkkuni jäätelö on aikamoinen lisäainerypäs.


Näin kesällä asia on tietysti entistäkin ajankohtaisempi, sillä jäätelöä kuluu litrakaupalla ja harva se päivä. Pian edessä on vielä kesälomareissu Italiaan, eikä jäätelölisäaineongelma siellä ainakaan helpotu.

Mielessä siintävänä haaveena on, että jonain päivänä pyöräyttelen jäätelömaun jos toisenkin kotikeittiössä. Tuoreista, hyvistä raaka-aineista, jotka eivät ole nähneetkään E-koodeja tai glukoosisiirappeja.

Ensikosketus jäätelöntekoon ei ollut kovin rohkaiseva:

Löysin netistä varmaan kaikkein hankalimman vaniljajäätelöreseptin, joka löydettävissä on - tai sitten törmäsin jonkun jäätelökonefirman kehittelemään ylivaikeaan reseptiin, jonka ainoa tarkoitus on masentaa jäätelöntekoa yrittävät aloittelijaparat ja saada heidät hankkimaan tarkoitukseen sopivan sähkölaitteen. (Kyseessä on tämä resepti)

Vai mitä sanotte jäätelömassasta, joka vaniljajäätelöä enemmän muistutti lähinnä oksennusta, eikä tuoksukaan ollut kovin paljon mairittelevampi. En tiedä tarkkaan, missä tapahtui kohtalokas virhe, mutta sen sijaan että jäätelömassasta olisi kattilassa liedellä lämmittäessä hävinnyt vatkauksessa syntynyt vaahto (kuten olisi pitänyt), vaahto vain lisääntyi mitä enemmän massa kuumeni. Reseptissä huutomerkin kanssa kehotettiin olemaan päästämättä massaa kiehumaan, mutta siinä vaiheessa kun vaahto alkoi pursuta yli kattilasta, huomasin että koko sotkuhan porisee iloisesti kuin puurokattila!

Lopputuloksena olisi siis pohjaanpalanut, ruskeanvärinen mössö, jossa lillui epämääräisen näköisiä tummanruskeita klönttejä. Se päätyi vessanpöntöstä alas, ja siinä vaiheessa jäätelöntekoani seurannut mieheni huomautti aiheellisesti "jäätelöni" yhdennäköisyydestä vatsatautimateriaalin kanssa.

Siinä menivät niin ruokahalut kuin halu valmistaa itse jäätelöä. Tai ehkä kokeilen vielä jotakin helpompaa versiota, mutta voi miten mielelläni välttäisin glukoosisiirapin käyttöä, vaikka kaikki kotileipurit tuntuvat siitä nyt vaahtoavan.

Tai sitten hankin sen jäätelökoneen.

Yksi vaihtoehto olisi lopettaa jäätelönsyönti kokonaan, niin pääsisi lisäainepohdinnoista - mutta se ei olisi mukavaa. Mukavin vaihtoehto taitaa olla keskittyä hyviin ja harvoihin jäätelöihin, kuten Ben&Jerry`sin taikinapalavaniljajäätelöön, satunnaisen säännölliseen jäätelöherkutteluun Italiassa tai tätä nykyä myös Helsingin keskustassa, se kun on nykyään mahdollista Ateneuminkujan ph7-kahvilassa. Siellä myytävä jäätelö on todella lähellä aitoitalialaista vastinettaan, ellei jopa samanveroinen. Ainakin dolce latte- ja pistacchio -maut kannattaa testata! Eikä vaniljakaan huonoa ollut, kun jälleen eilen löysin itseni sieltä jäätelöpikari kädessä.

Koostumus muistutti ihanasti italialaisten jäätelöiden tiiviyttä, ja kesähelteellä se sulikin samaan tahtiin gelato artiganalen kanssa. ( katso ph7:n kotisivut täältä).Plussaa paikka saa siitä, että maun lisäksi italialaistyyppistä on se, että yhteen pikariin saa samalla hinnalla valita kaksi eri makua. Eli kolmella eurolla (tai neljällä, jos oikein ison haluaa) saa kunnon annoksen kahta eri makua, eikä hinta mene palloittain kuten suomalaisissa jäätelökioskeissa on tapana.

Toinen lisäaineärtymykseni aihe on jo pitkään ollut erilaisten dippi- ja hampurilaiskastikkeiden lisäainelistat. Tykkäämme herkutella itse tehdyillä hampurilaisilla ja joskus myös sipseillä ja dippikasviksilla, mutta kaikenlaiset hampurilaiskastikkeet, majoneesit ja valmiit dippisekoitukset ovat jääneet jo monen vuoden ajan kaupoissa hyllyyn. Etenkin viimeksi mainituissa kun useissa (esimerkiksi Taffelin dippikastikejauheissa) on rouheasti ja reteästi ei sen enempää kuin natriumglutamaattia. Kas kun eivät vielä aspartaamia ole iskeneet joukkoon.

Viime viikonloppuna pulma yhtäkkiä ratkesi. Sekoittelin luonnonjogurttiin erilaisia mausteita, kuten niin monet kerrat ennenkin, tarkoituksenani saada aikaiseksi edes jotakin etäisesti hyvää dippikastiketta hampurilaisten väliin. Sellaista, joka vähän muistuttaisi valmiista dippikastikejauheista tehtyä kastiketta. Se kun on niiin hyvää - mutta miksei olisi, natriumglutamaatilla vaikka kumihyytelö saadaan maistuvaksi.

Kun maistoin aikaansaannostani, se maistui todella hyvältä - aivan kuin Taffelin barbecue-dippikastike, mutta parempana versiona. Tällaista kastiketta olin jo kauan yrittänyt valmistaa. Resepti piti heti kirjoittaa muistiin, ennen kuin se unohtuisi:

TÄYDELLINEN (JA LISÄAINEETON) HAMPURILAISDIPPIKASTIKE

2 dl (Lidlin)kreikkalaista jogurttia (tai mitä tahansa turkkilaista jogurttia tai kermaviiliä)
1,5 tl chilijauhetta
1,5 tl kurkumaa
1 tl valkosipulijauhetta
puolikkaan sitruunan mehu
hyppysellinen ruususuolaa
hyppysellinen ruokosokeria

Kaikki ainekset sekaisin ja kylmään maustumaan n. 15 minuutiksi. Sopii hampurilaisiin, dippailuun ja kalankin kanssa, varsinkin jos sekaan silppuaa tuoretta tilliä. 


Ainakin luomujauhelihapihveistä ja kananfileistä tehtyjen hampurilaisten välissä kastike oli piste iin päällä. Illalla sipsihimon hetkellä kastike teki myös kauppaansa. 

Kanafilehampurilainen kaura-sipulisämpylällä.

Luomujauhelihapihvihampurilainen kurpitsansiemensämpylällä.
 Nyt kun on yksi lisäaineongelma vähemmän, ollaan taas vähän lähempänä terveellisempää elämää. Mutta vielä ah niin kaukana. Viime aikoina kaupassa on kylläkin entistä useammin käsi osunut luomuelintarvikkeisiin etenkin lihan ja monien kasvisten kohdalla, mutta asiaa ovat kompensoineet kesän jäätelöherkuttelut.

Italiassa luomuilu tulee vähäksi aikaa jäämään taka-alalle, sillä paitsi että luomua ei ole samaan tapaan saatavilla, en anoppilassa vieraan roolissa tietenkään ole päävastuussa ruokaostoksista. Appivanhempani pitävät luomutuotantoa hömpötyksenä ja tapana huijata ihmisiltä lisää rahaa samasta tuotteesta pelkän merkin avulla. Italiassa kun perusluottamus toisiin ihmisiin ja yleisten ja yhdessä sovittujen systeemien toimivuuteen ole ollenkaan samaa luokkaa kuin Suomessa. Siellä luomumerkillä kikkailun voin ehkä uskoakin joissakin tapauksissa olevan todellisuutta - toisin kuin Suomessa.

Jäätelökesäni tähän mennessä ehdoton pohjanoteeraus tapahtui kuitenkin pehmytjäätelön äärellä Korkeasaaressa. Paitsi että monen vuoden pehmistauon jälkeen sen mitäänsanomaton maku oli pettymys, etenkin kun makuhermot ovat tottuneet Ben&Jerry`sin taikinapalajäätelön kaltaiseen ylellisyyteen, tyytymättömyyttä aiheutti myös jäätelön outo suutuntuma. Milläpä muulla sellaista luonnotonta pehmeyttä ja täydellistä samettisuutta voikaan saada aikaan kuin - lisäaineilla. Tässä erään laktoosittoman pehmytjäätelön valmistusainelista: Rasvaton maito,sokeri,kovetettu kasviöljy, glukoosisiirappi, herajauhe, rasvaton maitojauhe emulgointiaineet E471, stabilointiaineet (E401, E410, E466, E412, E407), antioksidantit (E331), vanilja-aromi. 

Listan lisäaineryppäässä komeilee myös sakeuttamisaineena käytettävä E407 eli karrageeni, josta kovasti nykyään kiistellään. Vaikka sen lähde on periaatteessa luonnollinen eli erilaiset merilevät, ei se tuotteeseen lisäaineeksi päädyttyään enää ole kovin luonnollinen, vaan on käynyt läpi monia teollisia käsittelyjä ja pilkkomisia. Karrageenia epäillään erilaisten vatsaongelmien aiheuttajaksi (kouristukset, haavaumat) ja jopa syöpävaaralliseksi. Monissa jäätelöissä, karkeissa ja jopa hammastahnoissa se on ihan peruslisäainetavaraa. 

Voi meitä nykyajan ihmisiä! Kärsimme vatsavaivoista, päänsäryistä (itselläni juuri tänä iltana viimeisin kerta) ja ties mistä vaivoista ja ongelmista, ja sitten vielä kysymme, että miksi. No, syitä tietysti on monia, mutta vääränlainen ruoka lisäaineineen ei ole niistä ainakaan vähäisin.

 


6 kommenttia:

  1. Luultavasti sinun vaniljakeitoksesi paloi pohjaan. Ohjeen "...kunnes vaahto häviää..." on hiukan vaikeaselkoinen. Kokeile seuraavalla kerralla keittää vesihauteessa ja hämmennät/vatkaat niin kauan kunnes keitos on sakeudeltaan vaniljakastikkeen tapaista.Se ei missään tapauksessa saa kiehahtaa pulpahtaen niin kuin marjakiisseli.
    Minäkin karsastan lisäaineita jäätelössä - ja hiukan niitä kaloreitakin.
    Ostin viime kuussa huokean KRUPS jäätelökoneen (69,90 e) ja tein ohjekirjan resepteillä vanilja-, suklaa- ja kookosjäätelöä. Kaikki onnistuivat hyvin ja helposti. Huomasin vasta sitten, että käyttämässäni kermassakin on KARRAGEENIA, mitä oli tarkoitus vältää! Teen sitten tulevaisuudessa ohjekirjan mukaan maitojäätelöä. (Kirjassa on hassu virhe : Suomen täysmaidossa ei ole 35% rasvaa.)
    Seuraavaksi kokeilen himoherkkuani sitruunasorbettia ohjekirjan appelsiinisorbetin mukaan (vettä, sokeria, biositruunan pikottua keltaista kuorta ja sitruunamehua) tai kaikenlaisia marja- ja hedelmäsorbetteja oman pääni mukaan. Sorbettien teko ilman jäätelökonetta ei minulta ole onnistunut.
    Olet oikealla tiellä vatsavaivojesi ja pääkipujesi syyn etsimisessä. Älä lannistu!

    VastaaPoista
  2. Niin se taisi palaa... Kiitos vinkistä, ensi kerralla kokeilen tehdä niin kuin neuvoit! Jäätelökoneen osto on ollut minullakin mielessä jo useamman vuoden ajan, ei ole vain tullut vielä hankittua. Lähinnä siksi koska olen epävarma siitä, mikä laite olisi hyvä. Oma krupsisi on siis ollut hintansa väärti ilmeisesti. Hmm, pitääpä katsoa kaupoissa ensi kerralla näkyykö merkkiä. Toisaalta hankintalistalla olisi jäätelökonetta tärkeämpänä ensin mehustaja...
    Mitä kermaa käytit, ihanko tavallista kuohukermaa? Onko niissäkin tosiaan karrageenia...Näköjään on Valion laktoosittomassa kuohukermassa, kun äkkiä tarkistin. Huhhuh.

    Lupaan olla lannistumatta lisäaineiden välttelyssä ja erilaisten vaivojen syyn hoitamisessa ruokavalintojen avulla. Olen vakuuttunut, että ruoka on isommassa roolissa hyvinvoinnissamme (tai pahoinvoinnissamme) kuin ymmärretäänkään tai halutaan uskoa. Tietyt syömätavat ovat vain niin iskostuneet tajuntaan, että niistä on niiiin vaikea päästä eroon, kuten karkinsyönti =) Mutta liian tiukkapipoiseksi en haluakaan tulla, kunhan suuret linjat edes pysyisivät kunnossa niin hyvä!

    VastaaPoista
  3. Käytin Lidl´ in kermaa. Huuda "jippii!", jos löydät karrageenitonta kermaa. Karrageeni on sallittua myös luomukermassa. Minun kotitekoisessa jätskissäni on nyt E 407, mutta ei coctailia E 410, E 412 ja E 415, kuten ostojätskeissä, mitkä aineet eivät taida sopia minun suolilleni. Kun on tuollainen coctail, niin on vaikea eritellä ja etsiä siitä yksi syyllinen.

    VastaaPoista
  4. Valion nettisivuilta lukee, että tavallisessa kuohukermassa on valmistusaineena pelkkä kerma. Olisiko siis aihetta huutaa "jippii"? vai piileekö tässäkin joku juju, että ei ole vain mainittu tai jotain. Muiden kermojen mm. luomukerman(!) kohdalla karrageeni oli mainittu. Totta, että nuo coctailit ovat niitä pahimpia...esim. E 412 eikö sekin liikaa käytettynä voi aiheuttaa jotain vatsaongelmia, ja sitten kun on vielä yhdessä muiden mahdollisesti ei niin vatsaystävällisten lisäaineiden kanssa niin ei ihme, että maha voi protestoida.

    VastaaPoista
  5. Tuo karrageenin lisääminen luomukermaan on kyllä järjetöntä. Lähes kaikki kuohukermat ovat lisäaineettomia, lähes kaikissa vispikermoissa karrageenia.
    Kiitokset tuosta ph7-vinkistä, pitää testata seuraavalla Helsingin reissulla. Kaupasta saatavista (täällä JKL:ssä tosin hyvin harvoista) kannattaa testata Häagen-Dazsia, siinä ei ole ylimääräisiä mömmöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä olisi tietää, miksi karrageenia täytyy lisätä juuri luomukermaan... Ole hyvä vain, kannattaa tosiaan testata ph7 =). Ja kiitos myös omasta jäätelövinkistäsi, en olekaan tuota merkkiä koskaan maistanut vielä enkä edes syynännyt pakkausselosteita.

      Poista