sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Proposte indecenti - epäasiallisia ehdotuksia

Oma koti kullan kallis!
Italian Rai Uno -kanavalla pyörii joka ilta Affari Tuoi -niminen arvausleikkipeli. Pelissä avataan laatikkoja, joiden sisällä on erilaisia rahasummia. Viimeiseksi jäljelle jäänyt laatikko pitää sisällään summan, jonka kilpailija voittaa - ellei ole aiemmin hyväksynyt hänelle tarjottua summaa. Kyse on vähän samanlaisesta pelistä kuin suomalaisilla kanavilla joku vuosi sitten nähdyssä Ota tai jätä -viihdeohjelmassa.

Affari Tuoi on tosin monin verroin hauskempi. Juontaja Max Giusti on suomalaista versiota hauskempi ja rennompi, ja ohjelmaa säännöllisesti katsellessa saa oivan läpileikkauksen italialaisiin ja italialaisuuteen, onhan joka ohjelmassa mukana edustaja jokaisesta Italian maakunnasta. Pelin tiimellyksessä käydään läpi niin alueellisia ruokaerikoisuuksia, italialaisia kasvi- ja eläinlajeja kuin kilpailijoiden perhesuhteita ja elämänkaarta.

 Kaiken lisäksi ohjelmasta puuttuvat vähäpukeiseiset naiset, joita yleensä Italian kanavilla liiaksi asti näkee. Kilpailijoiksi on kyllä ihmeteltävän usein valikoitunut kauniita nuoria tai nuorehkoja italiattaria, mutta vastapainona näkee myös komeita miehiä ja ihan tavallisiakin italialaisia.

Ohjelmaan kuuluu tällä kaudella myös salaperäinen Hullu Laatikko eli Pacco Matto, joka voi pitää sisällään vaikka mitä hullua nimensä mukaisesti. Esimerkiksi kisan pääpotti 500 000 voi joka tuplaantua tai puolittua, tai kilpailija kuulla säädyttömiä, epäasiallisia ehdotuksia (proposte indecenti) kilpailun kasvottomalta rahakirstunvartijalta, tohtorilta.

Minä katsoin Affari Tuoi -ohjelmaa jo kauan ennen kuin osasin edes italian kieltä, ja viihdyin sen parissa silti. Uudesta pacco matto -lisäyksestä pelissä en kuitenkaan erityisemmin pidä, sillä se pitää sisällään yhden ihan epäreilun vaihtoehdon:

Kilpailija voi joutua jättämään pelin kokonaan kesken. Vaikka hän olisi ollut sinä iltana maailman hyväonnisin ja jäljellä olisi vain isoja rahasummia. Vaikka hän olisi joutunut odottamaan omaa pelivuoroaan studiossa 4 kuukautta, niin kuin pelissä voi käydä.

En ymmärrä, miten ihmisen mielenterveys voi kestää sellaista. Kyseessä ovat valtavat rahasummat, ja niillä tehdään jokailtaista kevyttä viihdettä. Minä ainakin sekoaisin, jos valitisin laatikkoja väärin ja sivu suun menisi 250 000 ja tilalle tulisi 50 senttiä tai purkinavaaja. Puhumattakaan siitä, jos olisin ollut todella onnekas ja pelaisin finaalivaiheessa isoista summista, ja kohdalleni sattuisi näkemiin-vaihtoehto hullusta laatikosta.

Onnekkaammat voivat saada siitä eteensä epäasiallisen ehdotuksen, joka on yleensä jokin yllättävä, aavistuksen houkutteleva mutta tarkemmin ajateltuna kilpailijan kannalta epäedullinen vaihtoehto, kuten kolmen pienen rahasumman sisältävän laatikon avaaminen kisan pääpotin puolittamista vastaan.

Näistä epäasiallisista ehdotuksista on perheessämme tullut pieni lentävä lause - lähettelemme niitä mieheni kanssa toisillemme tämän tästä. Kuten tänään, kun aloin kaivata pastansyömiseen vaihtelua ja ehdotin pastan vaihtamista papusalaattiin lounaalla. Se jos mikä on epäasiallinen ehdotus italialaiselle, mutta läpi meni tällä kertaa.

Toisen epäasiallisen ehdotuksen mieheni kuuli heti lounaan jälkeen jälkiruokacappuccinon siemailun lomassa: (tai siis minähän sitä cappuccinoa jälkiruuaksi siemailen, mieheni tietysti pelkkää espressoa. Cappuccino kun on italialaisille aamun juoma.) Muutetaan Italiaan.

Mieheltäni oli mennä espresso väärään kurkkuun ja hän katsoi minua kuin vähäjärkistä. Oletko tosissasi? Sillä hetkellä melkein olin, ja kerroinkin sen hänelle. Mitä sitä sen enempää harkitsemaan, myydään talo, pakataan kamat ja vaihdetaan maisemaa. Se oli niitä hetkiä, kun oma päättämättömyyteni yhdistettynä hetkelliseen Italia-nostalgiaan saivat vallan, ja mielikuva Italian auringosta verrattuna helsinkiläiseen huhtikuun lopun kalseuteen alkoi tuntua liian houkuttelevalta.

Olemmehan me useasti ennenkin vastaavaa ehdotusta makustelleet, ja makustelun asteelle se jäi nytkin. Pitäisi työt saada järjestettyä ja talonmyyntikin on niin hirveän vaivalloista, uusi asunto löytää Roomasta ja tehdä hurjan paljon kaikkea paperityötä. Jo asian makustelukin vie voimia.

Lupasimme toisillemme, että tällä kertaa asia jää tähän ja palaamme siihen vaikka vuoden tai parin päästä. Tai hetkeksi korkeintaan silloin, kun ensi syksyn viimat alkavat taas puhaltaa samaan aikaan, kun Italiassa on vielä kesä parhaimmillaan.

Oih, tätä kahden maan loukun piinaa! Onko oletettavissa, että jahkailu pysyvästä ja paremmasta asuinmaasta jatkuu koko loppuelämän ajan? Ja kuitenkin niin monet ihmiset ja pariskunnan vaihtavat asuinmaata tuosta vain. Voisiko joku kertoa, mistä ihmiset saavat päättäisyyttä ja voimia tehdä ratkaisuja asuinmaan vaihdon suhteen? Sillä kuten sanoin, jo asian ajatteleminen ja vaihtoehtojen punnitseminen uuvuttaa.

Toistaiseksi italialaisuuden kokeminen Affari Tuoi -pelin kautta ja säännöllisen satunnaiset lomailut Roomassa riittävät. Parempi varmaan niin onkin. Toivottavasti en tajua sitä liian myöhään eli jos jonain päivänä asun Roomassa ja kärsin kaikista niistä epäkohdista, joita ei tajua lomilla vaan vasta pidemmän oleskelun aikana. Kuin proposta indecente - äkkiseltään ja ensi alkuun houkuttelevan hyvä vaihtoehto, mutta hetken pohdinnan jälkeen huomaa hyvien puolien taakse kätkeytyvät vielä isommat epäkohdat.




7 kommenttia:

  1. onko sinulla sähköpostia?:) olisi kiva kirjoitella enemmän..

    Kyllä tuo varmaan jatkuu pidempään ettei tiedä mikä olisi se paras asuinmaa, itsellä sama juttu. Täällä oli kolme päivää aurinkoista, sitten pari päivää sadetta ja nyt taas paistaa aurinko. Tosin kesä lähestyy niin kaipa sateetkin sitten vihdoin lakkaa? suoraan sanoen en haluaisi enää talvella etenkään helmikuussa Italiassa asua, kun sähkö ja lämmitys on niin kallista ja kumminkin vielä viikko sitten tarvitsi lämmitystä kun oli kylmä. Patterilämmitys Suomessa on tosi hyvä systeemi.. Mutta kesälomia ajatellen Italia on hyvä ellei paras maa. Mitä jos hommaisitte aluksi vaikka vaan loma-asunnon Italiasta kesäksi? tai jos voisitte vuokrata jonkun tutun asuntoa ja kokeilla miten elämä lähtee käyntiin?:)

    VastaaPoista
  2. ja italialaisiin ohjelmiin liittyen en ole paljoa ehtinyt seuraamaan kun aikoinaan ekan kerran avasin tvn Sisiliassa ja ruudussa näin Berlusconin niin sen jälkeen en paljoa seurannut Italian tvtä, mutta tykkäsin Ballando con le stelle -sarjasta (tosi taitavia tanssijoita, näin jakson jossa Anna Tatangelo)

    VastaaPoista
  3. On mulla, mustikkapasta@gmail.com. Siihen voit kirjoitella =). Huvitti kun mainitsit Italian talvisista asuinoloista, ne talot siellä tosiaan on ihan kauhean kylmiä talvella! Lämmityssysteemit on ihan alkeellisia verrattuna Suomeen. Ja kallista, yhdessä sukulaisperheessä menee 500-600 euroa lämmitykseen kuussa talvisaikaan. Lomapaikkana Italia on ihan ykkönen, sen on olen huomannut. Ollaan pisimmillään vietetty 2 kuukauden pätkiä Roomassa, ja siinä on saanut vähän jo makua miltä asuminen siellä tuntuu. Ehkä joskus voisi kokeilla vaikka vuoden asumista, katsotaan miten elämä heiluttaa =).
    Ja jos et paljon Italian telkkua katsele, niin et paljon menetä... Etenkään viikonloppuiltoina, on niitä berlusconin viihdeohjelmia kanavat täynnä ja raillakin menty samaan suuntaan. Itse en katsonut Ballando con le stelleä, mutta tuo affari tuoi on kiva ja jotkut rain minisarjat tai sarjat kuten don matteo. Lisäksi tykkään rai3:n Geo&Geo -ohjelmasta ja joistain ruokaohjelmista.

    VastaaPoista
  4. Tunnustan, että olen myös seurannut tuota Affari tuoi - ilakointia. Lähes jokaisen Italian reissuni aikana on tullut tuijotettua jakso tai pari. Ja nyt viimeisimmän, 2 kk kestävän Italiassa luuhaamisen aikana oli meille kotiin ilmestynyt kanavapaketti, jossa näkyy sekä Rai1 että Rai2 ja arvaa kuka on tuijottanut Affarejä joka ilta:-) Vaan minulle ei ole vielä auennut, mikä on Pacco Y:n ja Pacco X:n merkitys. Löytyisikö sinulta lisätietoa asiasta?

    VastaaPoista
  5. Kivaa, muitakin laatikkopelifaneja löytyy! =) Siinä on jotakin koukuttavaa, ja on hauska illanviete ja pääntyhjennyshetki, jossa vielä oppii italiaa ja italialaisuutta. X- ja Y-laatikot ovat niitä, joiden sisällön rahamäärä selviää vasta, kun kilpailija avaa jomman kumman sisältävän laatikon ja käy erillisestä pömpelistä hakemassa kirjekuoret, ja ne leimataan X:ksi ja Y:ksi. Ruudussa näkyvätkin tuossa vaiheessa aina ne rahasummat, joita kirjekuorissa on ja joista kilpailija siis poimii kaksi. Summat vaihtelevat muistaakseni 0.5 sentistä 200 000 euroon, eli melkoista onnenkauppaa, mihin kuoreen käsi tarttuu.
    Jos kilpailijalla loppuvaiheessa on jäljellä x tai y laatikko, hänen on siis vain toivottava, että siellä on iso summa. Ne on olleet huippujaksoja, joissa kilpailijalla on omassa laatikossaa ollut vaikka X ja hän on kieltäytynyt tarjotusta summasta (offerta), ja sitten siinä on kuin onkin ollut jokin iso summa kuten 110 000 tai 200 000. Vähänkö on ollut tyyppi onnessaan! =)

    VastaaPoista
  6. Kiitos Anna:-) Eilen (lauantaina)oli muuten aika mielenkiintoinen kisa, kun pelaaja vaihtoi pois 500 000 €:n boxin.

    VastaaPoista
  7. Eipä kestä =). En nähnyt eilisen jaksoa, mutta kuulostaa jännältä! Juuri tuommoisten takia en itse haluaisi koskaan osallistua peliin vaikka tilaisuus tulisi, sillä miten voi selviytyä siitä harmittelun ja jossittelun määrästä, minkä moinen aiheuttaa...

    VastaaPoista