tiistai 30. huhtikuuta 2013

Munkkeja, vihreitä papuja ja eksoottisia näkyjä Kaivopuistossa

Hauskaa vappua!
Puoli Suomea valmistautuu parhaillaan vuoden parhaisiin känneihin, ellei ole jo urakkaan ryhtynyt. Minä kuulun siihen toiseen puoliskoon, joka humaltumisen sijaan käryttää munkkirasvaa keittiössä. Munkeista tulikin niin hyviä ja makeita, että niistä saa melkein siiderikännejä paremman sokerihumalan - varsinkin kun kuorrutin rapeiksi paistuneet pallukat vielä tomusokerikuorrutteella ja  nonparelleilla.

Vappua vietetään Italiassakin, mutta huomattavasti selkeämmissä merkeissä. Roomassa vapun kohokohta on San Giovanni -kirkon edessä järjestettävä vapunpäivän konsertti, il concerto di Primo Maggio. Olen viettänyt pari vappua Roomassa, mutta harmikseni en ole koskaan selvitynyt konserttiin asti. Mieheni mielestä siellä on aivan liikaa väkeä eikä autoa saa mihinkään parkkiin, joten parempi suunnata johonkin hyvään Rooman ulkopuolelle sijaitsevaan ravintolaan syömään perinteistä vappulounasta vihreine papuineen ja pecorino-juustoineen (fave e pecorino).

Niin, miehelläni on siis tapana olla ajokunnossa vapunpäivänä, mikä suomalaisten keskuudessa on jotakuinkin harvinaista. Suomessa mikä tahansa kalenterin juhla riittää syyksi humaltua ja oksentaa, mutta vappu taitaa sittenkin viedä voiton kaikista:

 Kevään valo, lämpö ja hormonit pitkän talven jälkeen on kohtalokas yhdistelmä vallattoman työväenjuhlan kanssa - lopputuloksena kollektiivisesti juopuva, porttikongeihin pissaava kansa.

Kun mieheni vietti vaihto-oppilasvuottaan Suomessa, hän oli jo etukäteen kuullut suomalaisen vapun railakkaasta menosta. Silti vappuinen näky Kaivopuistossa löi hänet ällikältä. Silmänkantamattomiin ruohokentällä istuskelevaa, makoilevaa, hoippuilevaa ja hoilaavaa ihmismassaa, joiden ainoa tarkoitus näytti olevan saada pää niin sekaisin kuin mahdollista. Kaikilla näytti olevan todella hauskaa, oli naamareita, vappuviuhkoja, foliopalloja ja muita härpäkkeitä kuin parhaimmissakin lastenjuhlissa.

Mieheni kiersi ulkomaalaisen ystäväporukkansa kanssa vappuna koko ydinkeskustan ja koki kaikkialla vastaavaa tunnelmaa. Karnevaalihenki oli kuulemma jotain ennennäkemätöntä. Kaikkea sitä kuvattiin innokkaasti kameroilla jälkipolvien ihmeteltäväksi, ja erityisen eksoottinen ja eriskummallinen kuvauskohde oli vappua viettävien suomalaisten vessassakäynti. Se tapahtui keskellä ihmisjoukkoa, siinä missä hätä sattui tulemaan. Miehet pissivät talojen seiniin, naiset kyykistyivät lähimmän pensaan juureen tai joskus reippaasti ihan keskelle nurmikkoa. Isompi hätä ymmärrettiin sentään toimittaa hieman sivummalla, mutta utelias katse saattoi sellaisenkin tapahtuman todistaa.

Ties kuinka monen ulkomaalaisen matkamuistoalbumi tälläkin hetkellä pullistelee kuvia suomalaisista kyykkimässä pissalla Kaivopuiston pusikoissa tai joukkosammumassa Espan nurmikolla. Siinä on eksotiikkaa kerrakseen.

Seuraavina vappuina olimme jo varsin tiivis pariskunta ja aloimme muodostaa omia vappuperinteitämme. Kaivopuistoon emme ole sen jälkeen eksyneet, paitsi viime vappupäivänä lapsi rattaissa vappukävelylle. Siellä olikin sen verran mukavaa, että ehkä uskallamme mukaan huomennakin, jos sää on suotuisa. Täytyy tosin myöntää, että hilpeiden, laseja nostelevien seuruiden keskellä oma olo tuntui melkein tylsän selvältä, ja väenpaljous melko nopeasti käydä hermoille. Ihmisjoukkojen keskellä olo ei olekaan koskaan kuulunut vahvoihin puoliini, mutta selväpäisyyttä kyllä kestän sitäkin paremmin!

Ensin ajattelin kokkailla huomenna vappulounaalla italialaisittain papuja ja pecorinoa, mutta aie tyssäsi pariin asiaan: löysin kaupasta vain kenialaisia vihreitä papuja, joita en periaatteesta halunnut ostaa. Olen nimittäin vakuuttunut, että lähempääkin niitä voisi tuoda eikä rahdata Afrikasta asti. Toisekseen pecorino-juustoa en löytänyt lainkaan, enkä halunnut tyytyä korvikkeeseen eli parmigianoon.

Niinpä vappulounaamme tulee sujumaan suomalaisissa merkeissä eli lohkoperunoita, kanaa, salaattia ja simaa. Sekä tietysti munkkeja, kuinkas muuten.



Kuorrutus syntyi tomusokerista ja sokeroimattomasta karpalomehusta, joka antoi kuorrutteelle kirpeän sivumaun. Ei hassumpi, vaikka makeaan tottuneille ehkä liian kirpakka. Karpalomehu taitaakin olla koko munkeissa ainoa terveellinen ja hyvää tekevä ainesosa!

Tänä iltana saa syödä epäterveellisesti oikein luvan kanssa, ja tarjolla on munkkien lisäksi ranskanperunoita, friteerattua kalaa, dippikastiketta ja aterian kokonaisterveellisyyttä tasapainottaen myös dippikasviksia ja salaattia.

Jääkaapissa kylmenee myös pari olutpulloa ja siideriä, mutta saa nähdä, kylmenevätkö ne siellä vielä ensi viikolla. Monesti on käynyt vappuna niin, että juomapuoli on päässyt kokonaan unohtumaan ja kuittaantumaan simalla ja pommacilla. Olemme varmaan liian italialaisia, kun emme muista pitää yllä suomalaisia vappuperinteitä - liekö vahvuutemme vain heikkoutemme?

Hyvää vappua, Buon primo maggio a tutti!




2 kommenttia:

  1. Pakko kyllä myöntää etten kaipaa Suomen vappua, kun en juo.. Mutta ne siellä myytävät mansikkahillomunkit on kyllä parempia! täällä olen syönyt muutaman munkin johon ei joko kuulunut mitään täytettä tai sitten ne oli vain unohdettu ontoiksi. Mutta mä luulen että myös briteillä, venäläisillä ja saksalaisilla saattaa olla paljonkin suomalaisen vappumeiningin kaltaisia juhlia, toisaalta onhan niitä ihan hauska katsella juuri sivulta ulkopuolisena..

    Hauskaa vappua! Buone feste

    VastaaPoista
  2. Hillomunkit on hyviä, samaa mieltä! Italiassa mun suosikki on kermavaahdolla täytetty pullantapainen leivonnainen, maritozzo con la panna, ennen kaikkea nimensä vuoksi vaikka maku ei ole erikoinen =). Juu, onhan niitä kosteita juhlia muissakin kulttuureissa, oktoberfestit sun muut. Onneksi ei suomalaiset sentään ihan ainutlaatuisia tässä suhteessa ole.

    VastaaPoista