lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pääsiäislauantain kevyt lounas

Vadettain vastakeitettyä pastaa.
Olen moneen otteeseen jo kirjoittanut Italiassa kokemistani ylensyöntisessioista. Silläkin uhalla, että toistan itseäni, kirjoitan jälleen yhdestä. Aihe ei nimittäin lakkaa hämmästyttämästä minua edes kymmenen vuoden Italian-vierailujen jälkeen.

Pääsiäislauantai on Roomassa pitkälti kulunut pöydän ääressä eli syödessä, pahimmasta täyteydentunteesta selviämisessä ja ruokaa sulatellessa. Lounas alkoi kello yksi, päättyi kello neljä, ja edelleen vatsa tekee täysillä työtään, vaikka kaiken järjen mukaan vatsalaukun täytyisi tässä vaiheessa eli yli neljän tunnin jälkeen syömisestä olla täysin tyhjä ruokamassasta. Olo on kuin olisi juuri noussut pöydästä, vaikka iltaan on mahtunut myös reipas kolmen vartin juoksulenkki kevyemmän olon toivossa.

Takana on siis vierailu Rooman lähellä Velletrissä, Maria-tädin kuuluisassa keittiössä, josta ei kukaan poistu vatsa tyhjänä tai edes täynnä, vaan aina aivan liian täynnä. Tällä kertaa täti oli sen verran ajatellut vieraiden mahaparkoja, että oli jättänyt antipastot pois ruokalistalta, mutta lopputulos ei siitä juuri miksikään muuttunut. Päinvastoin, ruokapöydän yllätysruokalaji teki kaikille tepposet:

Tagliatelle di nonna Anna eli Anna-isoäidin tagliatellepasta oli niin sanoinkuvaamattoman maukasta, ettei pienimahaisinkaan enää pysynyt perässä oman vatsalaukkunsa vastaanottokyvystä.

Kun sain eteeni kukkuraisen syvän lautasen pastaa, olin täysin varma etten jaksaisi siitä puoliakaan. Mutta niin vain hetkeä myöhemmin huomasin raapivani lautaselta viimeisiä pastanauhoja ja pyyhkiväni vielä lautasen kastikkeesta puhtaaksi leipäpalasella eli tekeväni scarpetan. 

Tytär teki pastansyöntiennätyksen sekä määrän että syöntiajan nopeuden suhteen, ja pyysi vielä lisää. Mieheni söi kaksi normilautasellista, ja ällistyksen ja huvittuneisuuden sekaisena seurasin, kuinka vieressäni istuva miehen pikkuserkkupoika, 22-vuotias jalkapalloilija, lappoi suuhunsa ensin yhden kukkuroitaan myöten täyden pastalautasen, ja heti perään toisen samanmoisen. 

Lopuksi päädyimme kaikki aploodeeramaan ja nostamaan maljat pastan tekijälle eli 85-vuotiaalle Anna-isoäidille. Olisi ollut enemmän kuin mielenkiintoista nähdä, kuinka hän oli pyöräyttänyt pastataikinan ja valmistanut siitä tagliatelle-pastaa 20 hengelle, joista jokainen vielä söi nälkäänsä nähden vähintään tuplakokoiset annokset. Valitettavasti en päässyt edes kysymään häneltä pastanteon salaisuuksista, sillä ruokapöydän kuningaslajin tekijä ei ollut paikalla pöydän ääressä. Hän kuulemma mielellään vain kokkasi muille, mutta halusi muuten pysytellä yksin kotonaan piilossa. Turhaa vaatimattomuutta.
 
Le tagliatelle di nonna Anna. Tomaattikastiketta ja päällä parmesan-juustoa. Yksinkertaista mutta maailman maukkainta. Salaisuus on tietenkin alusta loppuun asti itse tehty pasta, jonka rinnalla kalpenevat parhaimmatkin kaupan tuorepastat.
 Pastaruokaa seurasi secondo piatto kera contornon. Eli vasikanlihaa, kokolihamakkara salsicciaa (sitä hyvää italialaista), rosmariiniperunoita ja vihreää salaattia, insalata verde. Aivan kuin parhaimmassa italialaisessa ravintolassa.


Lopuksi herkuteltiin sitruunaisella pääsiäiskakulla, Fazerin sinisellä ja suklaamunilla sekä kotitekoisella kuohuviinillä, vino moscatolla, jonka maku muistutti hieman simaa mutta oli makeampi ja hitusen hienostuneempi.

Siinäpä se, mitä tarvittiin, että vielä kello kymmenen illalla olo on täysi juoksulenkistä huolimatta. En halua edes kuvitella, miltä tuntuu niistä perheenjäsenistä, jotka söivät yhtä paljon kuin minä ja enemmänkin ilman, että harrastivat minkäänlaista liikuntaa illansuussa.

Maria-tädin keittiö ei siis pettänyt tälläkään kertaa. Minusta hänen keittiönsä on aivan ihastuttava, enkä nyt tarkoita pelkästään sen antimia vaan keittiön sisustusta. Tämän italialaisempaa keittiötä ei varmaan voi edes kuvitella, vai mitä?


Kotoisia pääsiäistipujakin löytyi pääsiäisasetelmasta:
Lounaan jälkeen loppuiltapäivä kului espressoa hörppien, jalkapalloa katsoen ja politiikasta keskustellen. Perin italialainen iltapäivä siis. Paikalla oli niin Bersanin kannattajia, Berlusconi-faneja kuin Peppe Grillo -intoilijoita, joten keskustelun värikkyys oli taattu. Kodin emäntä eli Maria-täti pisti sille tosin lopun siinä vaiheessa, kun ensimmäinen tuoli kaatui äänenpainojen ja eleiden kohotessa. Pääsiäisrauhan nimissä, kuulemma.

Pääsiäisrauha taitaa kuin taitaakin viimein olla laskeutunut Rooman ylle, vaikka myöhäiseksi se venyi. Kun Suomessa aletaan hiljentyä jo kiirastorstain iltana, täällä kaupoissa juokseminen ja yleinen hälinä on jatkunut normaalisti vielä koko pääsiäislauantain kauppojen ollessa auki iltamyöhään. Huomenna ja maanantaina kaupat pysyvät kiinni, mutta useimmat ravintolat auki. Onhan koko pääsiäinen ja erityisesti toinen pääsiäispäivä eli pasquetta suosittua ulkonasyöntiaikaa. Joko piknikillä tai ravintolassa, mutta joka tapauksessa syödään hyvin ja paljon - kuinkas muuten!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti