sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kipuviikko

Terveyttä omenista.

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Pitäisiköhän alkaa syödä enemmän omenia? Nyt nimittäin tuntuu, että lääkäriä joutuu näkemään ihan liikaa.

Meneillään on todellinen kipuviikko. Se on pitänyt sisällään todella ikäviä hetkiä ja tilanteita.

Kuten katsoa vierestä yön hämärässä, kun lapsi makaa liikkumattomana sängyssä ja valittaa päänsärkyä. Silmiä ei voi aukaista, puhua ei saata, liikahtaminen on mahdotonta, koska särky siitä pahenee. Odottaa että särkylääke alkaa vaikuttaa, ehkä jopa puolitoista tuntia. Pohtia soittaako päivystykseen vielä uudelleen vai ei. Laskea tunteja siihen, milloin voi antaa seuraavan lääkeannoksen ja jännittää, miten kovaksi kipu ehtii sitä ennen.

On vaikea kuvitella mitään rankempaa kuin seurata, kun oma lapsi kärsii ja olla kaiken lisäksi epätietoinen siitä, mikä häntä vaivaa.

Tällaista on jatkunut tyttäreni kanssa nyt jo viikon verran, yöt ja päivät. Kaikki alkoi puolitoista viikkoa sitten keskiviikkona, kun  tyttö alkoi valittaa niskakipua. Kehotin häntä voimistelemaan ja pyörittelemään olkapäitä, hieroin pieniä olkapäitä, sillä se pois menee, ajattelin.

Vaan eipä mennytkään. Sunnuntaina illalla mukaan tuli päänsärky, sitten nousi lievä kuume. Kun tavanomainen (valmiiksi jo iso, migreeniä varten määrätty) annos Panadolia ei tehonnut pääkipuun ollenkaan, tajusin ettei kyseessä olekaan tavanomainen syysflunssa.