perjantai 25. elokuuta 2017

Kesäkurpitsankukkakaipaus


 15.elokuuta vietettiin Italiassa Ferragostoa eli Marian taivaaseen astumisen juhlaa, jolloin kaikki ovat lomalla ja kesä on parhaimmillaan. Sellaisena päivänä tulee aina vähän surumielinen olo; tekisi mieli olla Italiassa nyt jos koskaan. Lähteä muiden mukana rannalle, syömään hyvin ensin

Kesäkurpitsankukkia, Italian herkkuja
mereneläviä lounaaksi ja illalla pimenevässä lämpimässä illassa viiden ruokalajin illallista.

Mieheni toivotteli hyvää ferragostoa lähtiessään aamulla töihin, ja vähän surku minun häntä tuli. Vähän sama kuin jos asuisimme Italiassa ja olisi juhannus.

Lähettelimme myös ystävien kanssa Buon Ferragosto -viestejä, ja kertoessani Italia-nostalgiasta eräs heistä esitti helpon ratkaisuvaihtoehdon:

Muuttakaa Italiaan! Saisimme aina viettää Ferragostoa rannalla. Tosin toiselta kaverilta tuli heti mielipide asiasta, Italiaan ei kannata muuttaa koska italialaiset ovat niin laiskoja, työtäpelkääviä, aikaansaamattomia ym. Hänen mielestään ulkomailla on kaikki paremmin, ja erityisesti meillä täällä Skandidaviassa.

Suomessa tosin monet ajattelevat juuri päin vastoin. Suomesta haluttaisiin pois keinolla millä hyvänsä. Täällä on niin kylmää, pimeää, ankeaa, totista, surullista, suvaitsematonta, tiukkapipoista jne jne.

Tuskin me mihinkään ihan heti olemme muuttamassa, mutta eräänlainen ikuisuuskysymyshän tämä meille on: pitäisikö sittenkin ja jos, niin milloin?

Tänä vuonna elokuun puolivälissä oli sentään kuitenkin ihan siedettävää ajatella Ferragostoa, sillä Helsingissäkin lämpötila oli mukavat 21 astetta ja aurinko paistoi. Joskus on ollut pahemminkin, satanut ja sen sellaista.

Kyllä tämä elämä täällä Suomessakin on hienoa. Olisi varmasti Italiassakin, jos siellä asuisimme. Ihminen sopeutuu ja viihtyy siellä, missä hän voi asua rakkaittensa kanssa. Mieheni ilmaisee asian hyvin sanomalla, että hän asuisi missä tahansa, kunhan vain olisi katto pään päällä ja perhe kasassa.

Ja onneksi meillä on mahdollisuus vierailla Italiassa melko usein, ja poimia muutenkin italialaisuudesta omaan kotiimme sen parhaita paloja. Meillä on moka-keitin, maidonvaahdotin, kaapit pastaa ja tomaattikastiketta täynnä ja seinillä kuvia Italiasta. Sisällä meillä vallitsee hyvinkin italialainen tunnelma enimmän aikaa, televisiosta kuuluu italialaiset kanavat, lapset riitelevät italiaksi ja keittiössä tuoksuu yrteille ja vastakeitetylle espressolle.

Jos voisin Italiasta jotain lisää ottaa mukaan (edellä mainittujen asioiden sekä ilmaston ja kahvilakulttuurin lisäksi), ottaisin kesän hedelmät kuten melonit, persikat ja aprikoosit. Saahan noita täältä Suomestakin, mutta ei ollenkaan niin makeita, tuoreita ja herkullisia.

Kasvisten kanssa on vähän paremmin, sillä jopa munakoisoa ja kesäkurpitsaa saa kesäaikaan hyvinä suomalaisina versioina. Yhtä asiaa kuitenkin kaipaan: kesäkurpitsankukkia. Varsinkin nyt kun viimein opin valmistamaan niistä yhtä lempiruokaani, jota ravintoloissa aina tilaan, eli fiori di zucca fritti.

Löysin markkinoilta täydellisiä pieniä kesäkurpitsoita täysin ehjine kukkineen, joita harmikseni en ole Suomesta kaupoista löytänyt. Omalta vihannesmaalta voi näitä monelta löytyäkin. Markkinoiden vihannesmyyjä opetti reseptin:

FIOR DI ZUCCA FRITTI

n.12 kesäkurpitsankukkaa
1 kananmuna
n.2 dl vehnäjauhoja
n. 1 dl kylmää vettä (hiilihapotettua mielellään)
mozzarellaa
parmankinkkua
paistoöljyä

Leikkaa kurpitsankukat irti kesäkurpitsoista, jätä pieni kanta jotta kukat pysyvät koossa.



 Asettele jokaisen kukan sisään pala mozzarellaa sekä parmankinkkua.

 Sekoita nopeasti kulhossa kananmuna, vesi ja jauhot, lisää hieman suolaa, älä vaivaa liikaa, taikinaan saa jäädä möykkyjä.



 Kuumenna öljy paistokasarissa tai syvässä paistinpannussa. Kierittele kurpitsankukat taikinassa ja paista öljyssä kullankeltaisiksi ja rapeiksi. Nauti alkupalana. 
 





 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti