torstai 11. toukokuuta 2017

Savusauna, avanto ja ulkohuusi - suomalaista extreme-vapaa-ajanviettoa

Puolisentoista vuotta sitten tapahtui jotakin, jonka myötä elämämme muuttui lopullisesti. Eräänä kesäisenä päivänä veljeni sattui huomaamaan Helsingin Sanomissa ilmoituksen myytävästä mökistä Oravissa Haukiveden rannalla. 
Mökin vesipiste.

Oravissa, maailman kauneimmassa ja parhaimmassa mökkipaikkakunnassa! Eihän sellaisesta ilmoituksesta voinut syntyä muuta kuin pikainen perhekokous, jossa käytiin läpi jokaisen sisaruksen halukkuus kimppamökkeilyyn. Myytävä mökki oli nimittäin sellainen, että siihen mahtuu isompikin porukka. 

Minä ja mieheni kuuluimme lopulta siihen reiluun puolikkaiseen, joka sisarusparvesta kimppamökkiprojektiin lähti. Meitä on mukana yhteensä neljä pariskuntaa eli kolme veljeäni vaimoineen sekä me. 

 Emme ole katuneet hetkeäkään. Mökistä on tullut iso ja tärkeä osa elämäämme, sellainen, joka haastaa jopa Italian-reissut houkuttelevuudessaan. Meistä on tullut mökkihöperöitä, jotka vaahtoavat innolla mökkikauden avauksesta ja miettivät alinomaa, milloin pääsee seuraavan kerran mökille.

Itsestäni tämän juuri ja juuri olisi voinut uskoa, mutta että myös miehestäni kuoritui mökkihöperö, se on ollut isompi ihmetyksen aihe. Alku ei antanut syytä uskoa moiseen:



Koko mökkiprojektiin lähtö meinasi osaltamme tyssätä siihen, että mökillä on suomalaiseen tyyliin ulkohuusi eli hienommin biovessa. Mitä tahansa muuta, vaikeroi mieheni, mutta ei biovessaa. Hän olisi niellyt helposti niin savusaunan peseytymispaikkana, juoksevan veden puutteen keittiöstä kuin kaikin puolin muutenkin mökkimäiset olosuhteet, mutta asiallisten wc-tilojen puute meinasi tuntua ylivoimaiselta. 

Niin vain sain puhuttua hänet ympäri, ja asiassa auttoivat paljon suunnitelmat uuden, nyt rakenteilla olevan saunamökkirakennuksen yhteyteen tulevasta vesivessasta. Yhtä paljon auttoi myös mökkimme erinomainen sijanti vain puolen kilometrin päässä Oravin kylän vilkkaasta keskustasta, josta löytyy niin kauppa, ravintola, hotelli, Saimaa Holiday -lomakeskus - ja vessa. 

Aluksi luulin, että mieheni liitoittelee vaikeuksiaan biovessan hyväksymisessä, ja etenkin että hän liioittelee italialaisuutensa osuutta näissä vaikeuksissa. Vasta kun olemme Italiassa kertoneet kavereille mökistämme ja sen olosuhteista ja olen nähnyt heidän (kauhistuneen huvittuneet) reaktionsa, olen ymmärtänyt että heille kaikille mökkielämämme on varsinaista extreme-vapaa-ajanviettoa. Mieheni on siis ollut koko ajan oikeassa väittäessään, ettei kukaan muu italialainen suostuisi valitsemaan lomanviettopaikakseen vessatonta ja suihkutonta asumusta.

Tosin on sanottava, että mökillämme ei ihan täydelliseen mökkihöperyyteen pääse vajoamaan sen erinomaisen sijainnin takia. Täydellisestä luonnonrauhasta ja mökki-idyllistä pääsee käväisemään kauppareissulla, pizzalla ja cappucinolla vaikka joka aamu ja päivä. Kaiken lisäksi Oravin pizzat ovat tosi hyviä, eivätkä mitään mauttomia lättyjä, joihin pikkukylissä saattaisi helposti kuvitella törmäävänsä. Niitä kehuivat myös viime kesänä siellä tapaamamme italialaiset turistit. Ravintolasta saa myös muuta hyvää ruokaa, kuten vappuna haukihampurilaisia:



Erityisesti italialaiselle ja paljasjalkaiselle kaupunkilaiselle tällainen sijanti on täydellinen. Voi se monelle suomalaisellekin olla vaikeaa muuntautua yhtäkkiä mökki-ihmiseksi ja alkaa kantaa ämpärillä pesuvesiä järvestä, mutta italialaiselle se vasta iso muutos onkin. 

Ihmeen hyvin on mennyt, meillä molemmilla. Viime kesänä opin savusaunan lämmittämisen, viime mökkireissulla nyt vappuna mieheni oli ensimmäistä kertaa päävastuussa sen lämmittämisestä. Ei muuten ihan pikkuhomma ollenkaan, sillä kaikkine vaiheineen savusaunan lämmitys kestää helposti aamusta iltaan. 

Savusaunassa on ajan patinaa. 



Lopuksi on todettava, että suomalainen mökkikulttuuri on - äärimmäisen suomalaista. Italiassa ei vastaavaa kulttuuria ole, joten kyseessä on kulttuuriero sen selkeimmässä muodossaan. Mieheni on kyllä saanut siedätyshoitoa mökkielämään jo useamman vuoden ajan setäni luona rantasaunassa käydessämme, joten oman mökin olosuhteet eivät tulleet ihan uutena. 

Ja kuten todettua, ihan hyvin on sopeutuminen onnistunut. Mitä tuo nyt välillä valittaa veden hakemisesta ja kantamisesta, viime mökkireissulla vappuna vielä vaarallisesti rantajäidenrippeiden keskeltä avannosta. Hyvää liikuntaa se vain on, vastaan joka kerta. Tai sitten haen vedet itse. Minä nimittäin tykkään hakea saunavesiä ihan jo siksi, että se todellakin on hyvää ruumiillista työtä, jota niin harvoin pääsee nykyään tekemään. 


Vesienkantopolku saunalle. 
Jossakin menee kuitenkin aina raja, niin suomalaisuuteen sopeutumisessakin. On yksi asia, jossa mieheni ei taivu: ulkohuusi. Hän ei ole kertaakaan sitä käyttänyt, eikä sanojensa mukaan tule käyttämään. Onneksi mökin ympärillä riittää metsää - ja pizzerian vessa on pienen pyörämatkan päässä. Eikä uuden vesivessan valmistumiseen mene enää kauaa. 

Vappuna sää ei mökillä aluksi suosinut, kuten ei suurimmassa osassa Suomea. Lauantaina maa peittyi lumeen, muun aikaa joko tuuli tai satoi tai molempia. Maanantaina sentään paistoi aurinko ja ehdimme nauttia siitä puoli päivää ennen kotiinlähtöä vappulounasta kokaten ja syöden. 






Hampurilaista auringonpaisteessa nauttiessa tuli taas tunne, ettei mökiltä olisi raaskinnut lähteä pois ollenkaan. Ensi mökkireissua odotellessa! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti