torstai 18. toukokuuta 2017

Aavistus kahvilasta ja italialaisesta kahvilakulttuurista

Aamupala Sax Barissa
Enneunet ovat pelottavia, mutta yhtä pelottavia ovat hereillä tapahtuvat aavistukset. Enneunia ei ole koskaan kokenut, mutta aavistus sattui kohdalle ihan vastikään. Olin kävelyllä poikien ja koiran kanssa, ja kuten niin monesti ennenkin, tuumin kuinka mukavaa olisi, jos lähellämme olisi kahvila.

Nimittäin vaikka muuten olen kaikin puolin tyytyväinen asuinpaikkaamme, kahvilaa on usein ikävä - ja italialaista kahvilakulttuuria. Tämän kulttuurin jos voisin Italiasta tänne Suomeen siirtää, tekisin heti. Voisi piipahtaa aamupalalle lähikahvilaan, hörpätä siellä iltapäiväkahvit, ja käydä vielä illansuussakin vaikka limsalla. Eikä maksaisi maltaita kuten täällä Suomessa. Joka korttelissa olisi oma kahvilansa, eikä kahville meno tarkoittaisi pitkää istumista pöydän ääressä vaan kahvit voisi juoda nopeasti tiskilläkin, ohimennen.

Juuri näitä kahvilatoiveita kävellessäni ajattelin, ja vieläpä mielessäni mietin, mihin lähistön liikehuoneistoon kahvila tänne meille sopisi. Siihen yhteen tyhjillään olevaan ison tien varressa, johon halutessaan saisi vaikka pikkuruisen terassin.

Kun sitten kohtapuoliin kävelin tuon kyseisen liikehuoneiston ohi, huomasin sen ikkunassa jotakin riemastuttavaa:



Tähän avataan toukokuussa kahvila, ilmoitti värikäs kyltti. Voi miten ilostuin! Mutta saman tien myös  vähän säikähdin, olinhan kummallisesti aavistanut kahvilan tulon. Sattumaako lie, mutta varsin kummallista sattumaa, sillä eihän kotikulmillani ikinä ole ollut kahvilaa, eikä kyseinen liikehuoneistokaan ole mikään varsinainen kahvilatila. (Siellä on toiminut mm. videovuokraamo, koirahotelli ja antiikkiliike)

Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään pelottava aavistuksen aihe. En haluaisi tietää etukäteen, jos jään auton alle huomenna, mutta kahvilan avajaiset ovat eri juttu. Jos minun on tarkoitettu näkevän joitain asioita etukäteen, niin nämä ovat niitä asioita, jotka haluan nähdä.

Kahvila ei ole vielä avautunut, joten en tiedä minkälaisesta paikasta on kyse. Joka tapauksessa se on kiva lisä lähikulmille. Ei muutenkaan ole paljon valittamista,  asummehan lapsiperheen unelmapaikassa, leikkipuiston vieressä. Kyseessä on vieläpä asukaspuisto, ja paikalla on joka arkipäivä osaavaa henkilökuntaa, koululaisten iltapäivätoimintaa, alle kouluikäisten kerho, vauvahierontaa, kesäruokailu ja paljon muuta.

Sijainnin takia Italiaan muutto ei kovin usein käy mielessä. Lähinnä silloin, kun sattuu vertaamaan Helsingin ja Rooman säätiedotuksia ja näkee niissä kahdenkymmenen asteen eron.

Kahvilakulttuuri on toinen asia, joiden vuoksi Italiaan muutosta saatan haaveilla. Tähän kulttuuriin kuluu tietysti itse kahvien lisäksi iloinen sosiaalisuus, joita italialaisissa kahviloissa näkee. Lähikahvilan pitäjästä tulee perheenjäsenestä seuraava, ja kahvilaan mennään paitsi juomaan ne espressot tai cappuccinot, myös tapaamaan tuttuja.

Yleensä kun menemme anoppilaani Roomaan, ensimmäisiä asioita joita teemme on poiketa alakerran kahvilaan, Sax Bariin (italiaksi kahvila on bar, ja tästä syystä minua on joskus katsottu täällä Suomessa kieroon, kun lapseni ovat kirkkailla lapsenäänillään keskellä kaupunkia kysyneet, että koska äiti mennään taas baariin...) Viime reissulla pääsiäisenä tärkeää oli tietysti esitellä uusi perheenjäsen kahvilanpitäjille. Anoppini käy kyseisessä kahvilassa keskimäärin pari kertaa päivässä, ja suuri osa hänen sosiaalisesta elämästään tapahtuu siellä. Sama pätee sille vanhojen miesten porukalle, joka päivästä toiseen istuu lätkimässä korttia kahvilan terassilla.

Mielummin Suomeenkin kiitos sellaisia kahviloita, joissa (iäkkäät) ihmiset voivat tavata toisiaan, viettää aikaa ja juoda kahvia, sen sijaan että he lukittautuvat koteihinsa syrjäytymään ja juomaan itseään hengiltä alkoholilla.

Tänään leikkipuiston vauvahieronnassa kuulin toisenkin kivan kahvilauutisen: leikkipuistoon tulee kesäksi kahvila. Pian meillä on siis jo kaksi kahvilaa, kun tähän asti ei ole ollut vielä yhtään. Ei ehkä vielä ihan italialaista kahvilakulttuuria, mutta aavistus siitä kuitenkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti