lauantai 12. syyskuuta 2015

Animazionea kerrakseen - elvyttävä lomaviikko Calabriassa

Lomakyläranta tyhjeni lounasaikaan.
Italian-reissuin odotetuin viikko eli täyshoitoviikko lomakylässä Calabriassa on takanapäin. Paluu Rooman-arkeen on sujunut odotetun nihkeästi monesta hyvästä syystä. Viikon aikana ehti liian hyvin tottua siihen, että minuuttiakaan ei tarvinnut käyttää ruuanlaittoon tai siivoamiseen.

Niin aamupala, lounas kuin päivällinenkin tarkoitti valmiiksi katettua buffet-pöytää, ja uimarannalta huoneeseen kantautunut hiekka oli aina aamiaisen aikana salaperäisesti kadonnut lattialta ja sängyt pedattu siisteiksi. Muutaman askeleen päässä huoneen ovelta odotti turkoosinsininen meri.

Paikan nimi oli Trevi Village ja se sijaitsee suunnilleen puolivälissä Calabrian maakuntaa Tyrrhenanmeren rannalla, 7 km Amantean kaupungista etelään. Ja koska kyseessä oli lomakylä eli villaggio, tiesin jo etukäteen, että odotettavissa oli muutakin kuin hyvää ruokaa, täyshoitoa ja rantaelämää:

Paljon menoa, meininkiä ja toimintaa sekä paljon kaikkea äänekästä. (Edellisestä lomakyläkokemuksesta olen kirjoittanut täällä.)

Lomakylä on italialaisten suosituimpia lomanviettotapoja, ja paitsi hyvää ruokaa, italialaiset odottavat lomaltaan sosiaalisuutta ja elämää ympärilleen. Lomakylässä tämä tarkoittaa sitä, että päivät ovat täynnä yhteisöllistä ohjelmaa, joka mahdollistaa maksimaalisen sosiaalisuuden.

Paitsi sosiaalisille myös lapsiperheille lomakylä on ihan mahtava paikka, sillä paitsi että joka paikassa on otettu huomioon lapset ja koko kylä on täynnä lapsiaktiviteetteja kuten pomppulinnoja, trampoliineja, leikkipuistoja ja pelikenttiä (ja tietysti merenrannan lisäksi löytyy myös uima-allas), on vanhempien myös mahdollista lykätä taaperoiän ohittaneet lapset vaikka koko päiväksi miniclubiin. Siellä lapsivastaavat hoitavat ja hauskuuttavat lapsia, järjestävät heille leikkejä ja ohjelmaa, ja lisäksi lapset syövät yhdessä sekä lounaan ja päivällisen erillisessä lastenravintolassa. Monille vanhemmille varmasti oikein elvyttävä järjestely. 

Oma viisivuotiaamme viihtyi miniclubissa oikein hyvin, vaikka emme koko päiväksi häntä sinne raaskineetkaan jättää. Muutamassa tunnissa oli jo riittävästi ohjelmaa ja virikettä niin pienelle.

Päivät kuluivat suurinpiirtein seuraavasti: Aamiaisen jälkeen alkoi rantaohjelma: yksi lomakylän hauskuuttajista eli animaattoreista piti parin tunnin ajan liveradiolähetystä - äänenvoimakkuudella 100. Vitsit olivat toki  ihan hauskoja ja musiikki ainakin välillä hyvin valittua, mutta totta puhuen olisin paljon mieluummin kuunnellut aaltojen rauhoittavaa kohinaa tai ihan vain hiljaisuutta siinä aurinkotuolilla maatessani.

Tai no, en kyllä kauheasti ehtinyt siinä tuolilla makoilla yksivuotiaan juuri kävelemään oppineen taaperon ollessa rantakaverina. Lapsi oli myös hyvä tekosyy  kieltäytyä rantaohjelmaan kuuluvista aktiviteeteista kuten lihasjumpasta, lentopalloturnauksesta, aperitiivipeleistä, perunanheittoleikistä ja kananmunankuljetuskilpailusta.

Lounaan jälkeen sentään vietettiin parin tunnin ajan siestaa, ja jos vain sain lapset ajoissa nukkumaan päiväunia, se oli minun rentoutushetkeni. Karkasin samoin tein aurinkotuoliini tai meren aaltoihin, nautiskelin hiljaisuudesta ja sallitusta epäsosiaalisuudesta niin paljon kuin ehdin ennen kuin muut lomalaiset palailivat taas rannalle, liveradiolähetys jatkui ja lapset heräsivät päiväunilta.

Illalla päivällisen jälkeen eli kello 21.30 alkoi iltaohjelma lasten tanssihetkellä eli baby dancella. Minä olin jo siinä vaiheessa täysin kypsä yöunille, mutta lapset näköjään eivät. Kun lapset saatiin tanssitettua, alettiin valmistella illan kohokohtaa eli animazionea. Tälle sanalle olen monta kertaa miettinyt suomennosta ja olen kääntänyt sen yleensä hauskuutukseksi tai jotain sinne päin. Kyseessä on sketsejä, vitsejä, kabareeta, teatteria, musiikkia ja hauskaa puhetta sisältävä juonto, jota värittää yleensä joka ilta erilainen teema ja punainen lanka.

Myös rannalla päivivin järjestetty hauskuutus oli animazionea, sen opin rannan liveradiojuontajalta. Hän nimittäin moneen kertaan huomautti, että me rannalla makaavat lomailijat olimme laiskoja ja apaattisia, ja siis piristämisen, hauskuuttamisen, henkiin herättämisen tarpeessa. Tässä yhteydessä minulle yhtäkkiä valkeni, mitä animazione-sana oikeastaan tarkoittaa. Hengen eli sielun (anima) puhaltamista ruumiiseen, henkiin herättämistä. Elvyttäminen on italiaksi rianimazione, kirjaimellisesti siis takaisin henkiin herättämistä.

Italialaisessa lomakylässä lomailijoiden hauskuuttaminen on siis ilmiselvästi hyvin tärkeä asia, koska sitä kuvaamaan on valittu näin mahtipontinen sana. Ilman meteliä, kovaäänistä musiikkia ja jatkuvaa huumorin virtaa on mahdotonta viettää onnistunutta lomaa eli saada siitä elvytystä ja energiaa, herätä henkiin talven jälkeen. Siksi tarvitaan animazionea.

Trevi Villagen animazionea en pysty sen tarkemmin kuvailemaan, koska - en koskaan jaksanut valvoa niin myöhään että olisin ehtinyt nähdä show`n kokonaisuudessaan! Aikainen aamuherätys, päivä rannalla, hengästyttävien ruokamäärien niin lounalla kuin päivällisellä syöminen, jatkuva lasten perään katsominen - kaikki tämä yhdessä oli niin väsyttävää puuhaa, että oli melkein mahdotonta pysyä hereillä enää kymmenen jälkeen illalla. Varsinkaan enää sen jälkeen, kun olin vetäytynyt oman huoneen rauhaan pienokaista nukuttamaan. Oven takaa kuului aaltojen rauhoittava rytmikäs ääni, mutta muuten lomamökkialue oli hiiren hiljainen. Rannalla ei ollut sieluakaan, ja vain kaskaat sirittivät. Kaikki ihmiset olivat katsomassa animazionea, totta kai.

Vaikka suuri osa vitseistä ja esityksistä jäi minulta väliin, tunsin silti elpyneeni totaalisesti lomaviikon aikana. Superannos aurinkoa ja D-vitamiinia, monipuolista, terveellistä, kasvis- ja kalavoittoista Välimeren ruokaa, sopivasti liikuntaa uimisen ja rannalla kävelyn sekä lenkkeilyn muodossa, uusia maisemia ja kokemuksia sekä totaalinen lepo kotiaskareista - siinä riittävästi animazionea minulle.

Ja vaikka en ehkä peri-italialaisimmassa muodossa (sosiaalisuus, kovaäänisyys) lomakyläelämästä nautikaan, voin silti suositella kokemusta kaikille, myös vähemmän sosiaalisille suomalaisille. Omaa rauhaakin oli, etenkin jos sitä vähän etsi. Aina voi vaikka lähteä kävelemään pitkin rantaviivaa, sielua ja ruumista elvyttävää aavaa autiutta kyllä löytyi heti lomakylän rajojen ulkopuolelta.











2 kommenttia:

  1. Lomakylistä minulla on kokemus vain kanarian bahia felizistä, mutta kokemus oli aikas huono: joka puolella näkyi torakoita ja koko kylä oli sellainen vain turisteja varten rakennettu turistirakennelma. Calabrian meri kuulostaa kyllä houkuttelevalta! kun kävin Nettunossa siellä oli ainakin keväällä ranta, jossa ei ollut paljoa ihmisiä eikä mitään disco/musiikkimelua. Luulen että jokin sellainen kohde voisi sopia sinulle paremmin? tai sitten Sperlonga joka vaikutti myös erittäin rauhalliselta kohteelta, tosin näissä rauhallisissa kohteissa harvoin on kai lapsille viihdettä, ellei joku kesäisin järjestä jotain ohjelmaa lapsille. Myös Sardinia on käymistäni kohteista ollut todella rauhallinen, tosin Smaragdirannikon bilekohteissa en käynyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomakyliä varmaankin on monenlaisia ja monentasoisia, meille valikoitui tämä Trevi Village koska tunnemme sen omistajan, mutta onneksi paikka on myös lomakylistä sieltä paremmasta päästä. Siisti, hyvinhoidettu ja nätisti laitettu. Sardiniasta myös minulla on hyviä kokemuksia, siellä on rauhallisia paikkoja ja muutenkin saari on tunnelmaltaan jotenkin ainutlaatuinen.

      Poista