sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Naapuririita italialaisittain

Riidanaihe.
Olen aiemmin kirjoittanut blogissa suomalaisesta töykeydestä, johon kerran eräässä pitäjänmäkeläisessä puistossa törmäsin.( teksin voi lukea täällä ) Tänään jouduin kuitenkin keskelle italialaista ilmiriitaa, ja suomalaiset huutajat alkoivat äkkiä tuntua pikkusieviltä piipittäjiltä.

Vieläkin korvia särkee ja lähes päätä huimaa. Myös naurattaa, sillä hämmästykseltäni en oikein osaa muutakaan. Kysyn itseltäni, oliko aamuinen välikohtaus anoppilan rappukäytävän edessä totta, unta vai kohtaus jostakin huonosti näytellystä parodiasta?

Asiat saivat alkunsa jo pari kolme viikkoa sitten, mutta silloin emme sitä vielä tienneet:

perjantai 18. syyskuuta 2015

Hiljaisempi Italia

Kadunlakaisukoneen poissaolon huomaa.
Olin mielestäni hyvin varautunut kaikkeen. Lentokonemeluun, aamuvarhaisen lehtipuhallinpartioihin ja kirkonkellonpauhuun, kahden viikon kyläjuhlameteliin ja kukonlaulun aikaan työskenteleviin pullonkeräysastioidentyhjennysautoihin.

Olin valmistautunut häiriintymään, heräilemään ja kohtaamaan kaikki totutut metelin lähteet, jotka Roomanreissuihin kuuluvat. Tiesin, että hetkeksi aikaa oli sanottava hyvästit hyville yöunille ja sopeuduttava italialaiseen äänimaailmaan. Se nyt vain kuuluu asiaan, kun matkustaa tänne lomille, eikä siinä mitään.

Mutta mitä tapahtuikaan? Sen sijaan että olisin nukkunut huonosti ja heräillyt illasta ja aamusta erinäisiin äänisaasteisiin, huomasin parin viikon Roomassa oleskelun jälkeen, että jokin oli muuttunut:

lauantai 12. syyskuuta 2015

Animazionea kerrakseen - elvyttävä lomaviikko Calabriassa

Lomakyläranta tyhjeni lounasaikaan.
Italian-reissuin odotetuin viikko eli täyshoitoviikko lomakylässä Calabriassa on takanapäin. Paluu Rooman-arkeen on sujunut odotetun nihkeästi monesta hyvästä syystä. Viikon aikana ehti liian hyvin tottua siihen, että minuuttiakaan ei tarvinnut käyttää ruuanlaittoon tai siivoamiseen.

Niin aamupala, lounas kuin päivällinenkin tarkoitti valmiiksi katettua buffet-pöytää, ja uimarannalta huoneeseen kantautunut hiekka oli aina aamiaisen aikana salaperäisesti kadonnut lattialta ja sängyt pedattu siisteiksi. Muutaman askeleen päässä huoneen ovelta odotti turkoosinsininen meri.

Paikan nimi oli Trevi Village ja se sijaitsee suunnilleen puolivälissä Calabrian maakuntaa Tyrrhenanmeren rannalla, 7 km Amantean kaupungista etelään. Ja koska kyseessä oli lomakylä eli villaggio, tiesin jo etukäteen, että odotettavissa oli muutakin kuin hyvää ruokaa, täyshoitoa ja rantaelämää:

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Zoomarine Roma - delfiinejä, pingviinejä ja puoli Italiaa

Aurinkotuoleja silmänkantamattomiin.
Miltä kuulostaisi helteinen kesäpäivä vesipuistossa? Ajatuksena mukava ja kiva, mutta Italiassa kun ollaan, mukavuus saattaa suomalaisella tyssätä jälleen kerran samaan asiaan: joka paikassa on liikaa väkeä.

Lintsilläkin saa kesäisin jonottaa, mutta se ei ole mitään verrattuna viime torstaiseen käyntiin Rooman Zoomarine- eläinvesipuistossa. Esitteen mukaan puistoon mahtuu kerralla noin 8000 henkilöä, mutta luulenpa että portteja ei suljettu vielä tuplamääränkään ylittyessä.

Olimme paikalla puolisen tuntia aukeamisen jälkeen, mutta jo parkkipaikalla odotti kaaos. Henkilöautoja, pakettiautoja, bussilastillinen toisensa perään napolilaisia... Kaaosta yritti hallita joukko liikenteenohjaajia, jotka ohjasivat sotilaallisella otteella autot paikoilleen ja meidät ruohokentän laitaan. Kävellessämme kohti sisäänkäyntiä paljastui, että ruohokenttäparkkipaikka oli vain alkusoittoa varsinaiselle parkkipaikalle, joka levittäytyi (lähes) silmänkantamattomiin puiden takana.

Selvisimmekö sisäänkäynnille saakka?