torstai 7. elokuuta 2014

Vaaralliset mustikkapullat

Kohtalokas tapahtumaketju sai alkunsa mustikkapullista. Olen jo niin pitkään nauttinut marjoja sellaisenaan, että alkoi tehdä mieli leipoa niistä jotakin. Mustikkapullat tuntuivat sopivilta, varsinkin kun oli vielä pullasta pitäviä vieraita tulossa.

Pian tuoreen pullan tuoksu täytti koko kodin ja leijaili ulos asti. Tarjoiluvati täyttyi mustikkasilmäisistä pullista, ja vieraat saivat vatsansa täyteen. Koska pullia tuli uunista pelti toisensa jälkeen, päätin kutsua lisää vieraita, toisenkin, lähellä asuvan velipojan perheineen pöydän ääreen.

Pullien syönnin jälkeen saivat miehet päähänsä alkaa kaivaa pihatien pinnassa pilkottavaa sadevesiputkea esiin. Koska sadevesi valui siitä nurkasta aina minne sattui, kaiken logiikan mukaan sadevesiputki saattaisi olla tukossa. Loppuviikosta tielle olisi tulossa kuorma-autollinen uutta päällystettä, joten nyt oli viimeinen hetki tarkistaa putken tilanne.

Mitä seuraavaksi tapahtui, sitä ei kukaan osannut arvata:

Istuimme naisporukalla pullantuoksuisessa keittiössä, kun olohuoneessa pleikkaria pelanneet pojat tulivat ilmoittamaan, että niin telkkarista kuin pleikkarista oli yhtäkkiä mennyt sähköt. Vielä siinä vaiheessa huokaisin, että taasko ne tekniset vempeleet reistailevat ja menin valittamaan asiasta paremmin tietävälle miehelleni.

Jos veljeni olisi kiroilevaa tyyppiä, häneltä olisi sillä hetkellä päässyt iso ärrä. Mitä, ovatko sähköt menneet? Hän oli lapiollaan kaivanut sadevesiputkea ja lyönyt juuri äsken voimakkaamman iskun - putki osoittautuikin siis pääsähkökaapeliksi. Yksi kova lapionisku, ja puolesta talon sähkölaitteista - myös naapuritalon - oli mennyt sähköt. Vielä kovempi lapionisku, ja kaivaja olisi voinut päästä pahimmassa tapauksessa terveydestään tai jopa hengestään.

Paikalle hälytettiin sähkövikapäivystäjä, ja nyt vioittunut sähkökaapeli on taas kunnossa ja kaikki hyvin. Jälkijärkytys on kuitenkin ollut kova. Mitä kaikkea olisikaan voinut tapahtua veljelleni tai miehelleni, jotka vuorotellen kaivoivat ja iskivät hurjat voltit sisällään pitävää suojaamatonta sähkökaapelia. Juuri tällaisissa tilanteissa syntyvät surulliset otsikot, joissa syntyy rumaa jälkeä jossakin odottamattomassa ja turhassa kotona sattuneessa onnettomuudessa. Kuka jää juurakon alle, kuka ajaa pihatiellä pikkupojan päälle, kuka putoaa maalaustelineiltä ja kuka kaivaa ties mitäkin kuoppaa.

Toinen asia on, mitä sähkökaapeli teki maan pinnassa kaikkien näkyvillä. Säännösten mukaan kaapeleiden tulisi olla 50-70 cm:n syvyydessä maanpinnan alapuolella. Kallioinen tai kivikkoinen maaperä saattaa selittää asiaa, mutta silti näin ei pitäisi päästä käymään. Kukaan ei osannut arvata, että viattoman sadevesiputken näköinen putki olikin hengenvaarallinen sähkökaapeli. Helsingin Energia tosin korjaa kiitettävästi tilannetta tuomalla ensi tilassa pihatielle kaapelin päälle paksun kerroksen kivituhkaa.

Elämän arvaamattomuus on pelottavaa. Ilman mustikkapulliani mitään tällaista ei olisi tapahtunut, mutta toisaalta emme vieläkään tietäisi, että sadevesiputki onkin sähkökaapeli. Ehkä jonain toisena ajankohtana joku toinen, vaikka leikkivä lapsi, olisi saanut päähänsä alkaa kaivella sitä, eikä yhtä onnekkain seurauksin.

Arvaamattomuuden keskellä on kuitenkin mukava ajatella, että ehkä emme kuitenkaan ihan sattumanvaraisesti täällä huseeraa, vaan suojelusenkelit katsovat peräämme. Eilen ne olivat valppaina.

Mutta mustikkapullat olivat herkullisia, aiheuttamastaan vaarallisesta tapahtumaketjusta huolimatta!

MUSTIKKAPULLAT (n. 40 kpl)

5 dl täysmaitoa
2 kananmunaa
n. 16 dl vehnäjauhoja
2 pussia kuivahiivaa
1,5 dl sokeria
5 tl kardemummaa
1 tl suolaa
200 g sulaa voita

Pinnalle:
5-6 dl mustikoita
2-3 rkl sokeria
1 rkl perunajauhoja

Valmista pullataikina: Lämmitä maito 42-asteiseksi. Lisää sokeri, kananmunat ja mausteet. Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja lisää jauhoja. Loppuvaiheessa lisää jauhoja ja sula voi vuorotellen. Vaivaa taikina tasaiseksi. Kohota liinalla peitettynä vedottomassa paikassa taikina kaksinkertaiseksi.  Leivo taikinasta tanko ja leikkaa se  paloiksi. Pyörittele palat palloiksi. Kohota hetken liinan alla. Sekoita sokeri ja perunajauhot mustikoihin. Tee esim. pienen lasin pohjan avulla pulliin syvennykset ja voitele pullat kananmunalla. Lusikoi syvennyksiin mustikoita ja painele hiukan, jotta ne eivät nouse ja putoile paistettaessa pois pullan päältä (kuten minulla pääsi osassa pullista käymään). Paista 225-asteisessa uunissa (tai 200 kiertoilma) 10-12 minuuttia, kunnes pullat ovat kauniin kullanruskeita.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti