sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Makea, pimeä joulu

Tästä viime joulun säästä voi nyt vain unelmoida...
Heräät aamulla tunteeseen, että kellon täytyy käydä korkeintaan puoli viittä aamulla. Verhojen raosta häämöttää tuskin havaittava valo, ja pääsi humisee raskaana kuin pitkäksi venyneen juhlaillan jälkeen herätessä. Nostat verhoja, ja ymmärrät ainakin osan pään huminasta selittyvän tutulla sääilmiöllä, tihkusateen ropinalla kattoon ja ikkunalautaan. Raskaat tummat pilvet roikkuvat lähes sähkötolppien korkeudella, ja vilkaisu kelloon järkyttää sisäistä kelloasi juuria myöten: 9.04.

Missä päin maailmaa ollaan ja mihin vuodenaikaan? Ei suinkaan kaamosajan Lapissa (jossa toki masentavan vesisateen tilalla olisi ihana lumisade) tai keskellä marraskuuta, vaan uudenvuoden tienoilla Helsingissä. Marraskuuta tätä vielä jaksaisi, mutta per favore, ei enää joulukuun lopussa. Tähän aikaan tilastojen mukaan pakkasta pitäisi olla keskimäärin 1,5 astetta ja lunta 10-20 senttimetriä.

Kävin aamulla ohimennen vaa`alla, ja sen enempää lukemia esittelemättä syyttävä sormi osoittaa keittiön suuntaan:

 Kun jouluna sataa satamistaan vettä ja luonnossa vallitseva ankeus on huipussaan, eihän kerta kaikkiaan ole pyhinä muuta huvitusta kuin availla keittiönkaappeja. Itse en ole poistunut kotoani ulkoilun merkeissä kohta puoleentoista viikkoon, mitä nyt hätäisesti käynyt koiria pissattamassa. Kerta kaikkiaan kieltäydyn kohtaamasta todellisuutta ja linnoittaudun mieluummin kotiini kynttilöiden, hyasinttien ja - jouluherkkujen kanssa.

Varsinkin jouluaattona olisi ollut silkkaa joulutunnelman romuttamista lähteä kävelylle kuraisille metsäpoluille, mustan asfaltin sekaan ja surkeina törröttäviä, lumettomia puita katselemaan. Varsinkin kun tuoreessa muistissa on, millaista jouluaaton säätä oli tarjolla vuosi sitten:



Säät ovat olleet sen verran ankeita koko alkutalven (laskujeni mukaan pakkasen puolella on oltu jopa 3 kertaa ja kaikilla kerroilla korkeintaan 2-3 päivää), että lieneekö siinä syy innostukselleni kokeilla kaikenlaisia makeita reseptejä joulun alla. Jos kohta sokeri onkin epäterveellistä, niin yksi hyvä puoli siinä on ylitse muiden: kun joulun sään harmaus masentaa ja ankeus uhkaa, niin siinä ei auta lanttulaatikko tai kinkkukaan, mutta hyvä jälkiruoka auttaa taatusti!

Tänä vuonna kokeilin jouluaaton kunniaksi mustikkatiramisua, ja ihan hyvää siitä tuli. Jouluaterian päälle mascarponejuustopohjainen sokeripommi on tosin ehkä vähän turhan tuhtia, tai ainakin annosmaljoiksi olisi kannattanut valita puolta pienempi lasi:


MUSTIKKATIRAMISÙ (kahdelle)

125 g mascarponejuustoa
1 dl kuohukermaa
2-3 rkl sokeria
2 keltuaista
1 tl vaniljasokeria
1 dl mustikkasosetta (esim. piltti lastenruoka)
4 savoiardikeksiä
1 dl mustikkamehua
(2 rkl marjalikööriä)

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää tuorejuusto. Vaahdota erikseen keltuaiset ja sokerit ja lisää juustoseokseen yhdessä mustikkasoseen kanssa. Puolita keksit ja kasta ne hetkeksi mustikkamehuun, johon olet halutessasi lisännyt marjalikööriä. Pane kaksi keksipuolikasta pienen annosmaljan pohjalle ja lusikoi päälle juustoseosta. Lisää toiset keksinpuolikkaat ja peitä juustoseoksella. Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään pari tuntia. Lisää pinnalle ennen tarjoilua tuoreita mustikoita, mustikkasiirappia ja / tai kermavaahtoa.

Joulupäivänä olivat vuorossa omena-kanelikuppikakut:


OMENA-KANELIKUPPIKAKUT (n.14 kpl)

100 g voita
2 dl omenamehua
2 dl raastettua omenaa
4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2, 5 tl kanelia
1 1/2 til ruokasoodaa
Kuorrute:
50 g voita
100 g mascarpone-juustoa tai maustamatonta tuorejuustoa
4 dl tomusokeria
kanelia

Sulata voi, lisää omenamehu ja -raaste. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Jaa annosvuokiin ja paista 175 asteessa 15-20 min. Kun kakut ovat jäähtyneet, tee kuorrute: vaahdota pehmeä voi, lisää tuorejuusto, tomusokeri ja vaniljasokeri. Sekoita tasaiseksi ja notkista tarpeen mukaan tilkalla maitoa tai omenamehua. Pursota kakuille ja ripota päälle kanelia.

Joulun alla tuli tehtyä paitsi perinteisiä pipareita ja sahramipullia, myös italialaiseen makuun sopivia sitruunapikkuleipiä. Ainakin mieheni pitää niistä kovasti, ja olen huomannut muutenkin, että erilaiset sitruunaleivonnaiset ovat Italiassa aika suosittuja. Ja muutenkin näiden pikkuleipien kaltaiset melko miedon makuiset keksit ja kakut - näin joulun aikaan tulee mieleen erityisesti Pandoro- ja panettone-kakut, jotka mielestäni maistuvat lähinnä hieman paremmalta kakkupohjalta... Mutta hienoilta ne ulospäin näyttävät komeasti kohonneina ja sopivan juoman, kuten Lambrusco-viinin tai makean kuohuviinin kanssa niiden mieto maku pääsee hyvin esiin.
Pandoro al limoncello.

Kuusen muotoinen pandoro.


Näissä superhelpoissa pikkuleivissä sitruunan maku on hallitseva, mutta mieto. Ilman koristelua ne maistuvat melkein paremmilta, mutta joulun kunniaksi ja tyttären toiveesta koristelimme niitä hiukan tomusokeriseoksella ja sinisillä nonparelleilla:


SITRUUNAISET JOULUTÄHDET (n. 60 kpl)

200 g voita
2 dl sokeria
1 muna
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl luomusitruunan kuoriraastetta
1 rkl luomusitruunan mehua 

Vaahdota pehmeä voi ja sokeria. Lisää muna, jauhot ja sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu. Anna taikinan jähmettyä jääkaappissa noin puoli tuntia. Kauli taikina hyvin jauhotetulla pöydällä (jauhoja saa tämän taikinan kanssa käyttää reippaasti). Ota piparimuoteilla haluamiasi kuvioita levystä. Paista 200 asteessa pikkuleipien koosta ja paksuudesta riippuen 3-8 minuuttia.

 
Kun mukaan lasketaan vielä pari levyä Fazerin joulusuklaata, kyläilyjen makeat tarjottavat, edellä mainitut Pandoro-kakkuset, joita meidän perheessä on kolmen hengen voimin saatu tuhottua jo kaksi kappaletta sekä muu joulunaikainen ylensyönti kokonaisuudessaan, vaa`an kasvaville lukemille tulee hyvää lisäselitystä. Terveellisyydestä en viitsi edes tässä kirjoituksessa mainita. Palataan asiaan uuden vuoden jälkeen.

Tänä vuonna juhlat tosin taitavat jatkua ainakin loppiaiseen saakka. Keskelle tätä mahtavaa suomalaista talvisäätä saapuu nimittäin huomenna harvinaisia vieraita, mieheni vanhemmat ja sisko. Kun matkaa suunniteltiin ja lentoja varattiin, kenellekään ei tullut mielen viereenkään epäillä, että sää voisi olla tähän aikaan näin perinpohjaisen ankea. Tarkoitus nimittäin alunperin oli, että vierailu on parempi ajoittaa joulun jälkeiseen aikaan, koska silloin ainakin on pakkasta ja suurella todennäköisyydellä saadaan myös lunta.

Tervetuloa vain vesisateeseen ja +6 lämpöasteeseen. Eroa Rooman ilmanalaan ei ole kuin pari astetta ja sadekin on samaa tuttua olomuotoa täällä. Säätiedotteiden mukaan lämmin sää jatkuu ainakin loppiaiseen ja ennakkoaavistusteni mukaan vielä reilusti sen yli, joten kauan kaipaamansa lunta eivät taida vieraat sittenkään tällä reissulla nähdä. Pahimmassa tapauksessa eivät edes yhtään pakkaspäivää.

Täytyy tyytyä katselemaan viime talven valokuvia. Ja nauramaan päälle tälle totaaliselle epäonnelle säiden suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti