maanantai 9. syyskuuta 2013

Juhlien jälkeen

Toiset juhlivat viinalla, toiset pähkinöillä.
Nyt kun korttelijuhlat ovat onnellisesti ohi, on aika tarkastella sen hyviä puolia. Sillä olihan niitä. Kaikki ei sittenkään peittynyt metelin alle vaikka välillä siltä tuntuikin.

Otetaan esimerkiksi juhlaväen ikäjakauma, josta on jo ollut aiemmissa kirjoituksissa puhetta. Pikkulapsia ulkona puolenyön aikaan, perheitä, vanhuksia, nuoria ja aikuisia. Kaikenikäisiä, siis. Lapsia niin paljon, ettei uskoisi syntyvyyden olevan Italiassa Euroopan alhaisimpia. Musiikkia, ruokaa, huvipuistolaitteita, meteliä toki paljon mutta myös hauskanpitoa.

Miksei Suomessa koskaan missään yleisissä juhlissa näe mitään samanlaista?

Vastaus on yksinkertainen: suomalaisisa juhlissa (festarit, taiteidenyöt, vaput jne.) puolet juhlaväestä on jo iltakuuden aikaan niin tukevassa humalassa, että selväpäiset eivät enää viihdy seassa, eikä lapsilla ole sinne edes mitään asiaa.

Jos Suomessa järjestettäisiin Santa Maria delle Molen -korttelijuhlien tyylinen tapahtuma, kovalla pauhaava musiikki olisi ongelmista pienimpiä. Enemmän meteliä aiheuttaisivat humalaiset räyhääjät ja enemmän häiriötä oksennukset, rikkinäiset pullot ja yleinen levottomuus kaduilla.

Täällä tänään aamulenkkiä koiran kanssa tehdessä sen sijaan ihmettelin siistejä katuja. Missään ei näkynyt pulloja tai oksennuksia, ei edes konserttilavan edessä, johon oli lauantai-iltana pakkautunut useita tuhansia ihmisiä. Ei, vaikka olutta tarjoiltiin juhlissa siinä missä muutakin juhlaruokaa katukojuissa. Jos jossakin oli roskia, ne olivat Nutella-lettukääreitä, pähkinänkuoria, porchetta-laatikoita, jäätelöpikaireita tai muuta sen sellaista. Ei ollut epäilystäkään, mikä oli taas tärkeässä osassa näissäkin italialaisissa juhlissa.
Nutellalettukojulla oli jonoa.

Maissitähkiä, hattaroita...

...kookosta...

...pähkinöitä (näitä söivät KAIKKI. Suomalaisen oluttuopin korvasi siis pähkinäpikari!).

Irtokarkkejakin löytyi lähes samaan tapaan kuin Suomessa.

Myös mukiinmenvää lakua.

Niin se vain on. Jos italialaiset pitävätkin kovaa meteliä juhliessaan, ei juhlintaa ainakaan tarvitse suorittaa viinan voimalla - hauskaa on muutenkin. Lähikadun coctail-diskobaariksi juhlien ajaksi muuttunut kahvilakaan ei aiheuttanut järjestyshäiriöitä pikkutunneille pauhaavaa musiikkiaan lukuunottamatta.

Haluaisinpa nähdä, olisiko tällainen mahdollista Suomessa.

Eilen illalla nautin tästä italialaisesta ainutlaatuisesta juhlatunnelmasta puoleenyöhön asti tyttäreni ja appivanhempieni kanssa. Hetken ajan jopa musiikkikin miellytti korvia, varsinkin kun tiesi että juhlat olivat päättymässä. Istuin terassilla keskiyön ilotulituksen jälkeen aina siihen asti, kunnes DJ ilmoitti soittavansa viimeisen kappaleen.

 Aah, mikä ylellisyys käydä nukkumaan ilman, että korvissa jumputti. Pienen hetken hiljaisuus tuntui melkein luonnottomalta, ja aloin ymmärtää miksi niin monet italialaiset pelkäävät hiljaisuutta. Kun on aina tottunut hälinään, pelkkien omien ajatusten ja pään huminan kuunteleminen voi jopa säikähdyttää. Tai kuten anoppini sanoo, kun on oikein hiljaista ja kaupat ovat esimerkiksi lomien takia kiinni, tuntuu ettei maailmassa ole enää ketään muuta ja että on tapahtunut jotakin pelottavaa, kuten luonnonkatastrofi, vieraan vallan hyökkäys tai maailmaloppu

Tunne hiljaisuuden outoudesta meni erittäin nopeasti ohi, ja siinä samassa jo nukahdinkin.

Lopuksi pari tuokikuvaa eiliseltä:
Tätä iltarauhan häiritsijää ei tule ikävä!

Illan konsertissa musiikista saattoi jopa nauttia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti