keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Lentokoneruokaa ja -tunnelmia

Tänä aamuna Roomassa saattoi herätä tuttuun kesäiseen tunteeseen: siihen, että lakana oli kietoutunut hikisten jalkojen ympärille ja olo oli kauttaaltaan tukala. Verhojen raosta paistoi aurinko siniseltä taivaalta, eikä koko kaksiviikkoisen loman vaivanneista pilvistä näkynyt hattaraakaan.

Aamiainen anoppilan terassilla piti ensimmäistä kertaa nauttia aurinkoverhon suojissa, sillä muuten olisi tullut aivan liian kuuma. Täydellinen uima-allaspäivä, mutta ei auttanut muu kuin viimeistellä matkalaukut ja lähteä kohti lentokenttää.

Lentokoneen näytöltä voi lukea karun todellisuuden:

Helsinki + 14, patchy light rain eli epämääräistä tihkusadetta. Mitä mahtavin kotiinpaluusää siis. Ellei paluu Roomaan odottaisi jo elokuussa, olo voisi olla oikeasti masentunut. Sen sijaan yritän suhtautua sääasioihin asiaan ja ikään kuuluvalla järkevyydellä - ilmasto-oloille kun ei voi mitään.

Lentomatka kuluu mukavasti koneen ääressä, sillä Norwegianin etuihin kuuluu ilmainen WiFi-yhteys lennoilla. Siihen edut sitten loppuvatkin, sillä kaikesta muusta pitää maksaa: istumapaikkavarauksesta, ruumaan jätetystä matkalaukusta, ruuasta ja jopa vedestä (pikkupullo vettä, kahvi tai tee 3,50 ja jopa tavanomaista lentokonetasoa heikommat ruoka-annokset 10 eurosta ylöspäin).

Me matkustamme käsimatkatavaroiden kera ja lentokentältä hommatut eväät mukanamme: arancini eli supplì -ristottopallojen tapaisia riisipalleroita, täysjyväcroissanttia (ikään kuin sen terveellisyys täysjyvästä paranisi..), tuoremehua ja Kinder-suklaata. Sitä olen sortununut syömään pääsiäisenkin jälkeen jopa minä, karkkilakkolainen, eli tunnustettakoon tässä ihan julkisesti uudenvuodenlupauksen rikkoutuminen.

Karkkilakon varsinainen tarkoitus on kuitenkin täyttynyt, sillä suklaa- ja lakumässäilyt ovat jääneet tänä vuonna kokonaan pois - vain satunnaiset kindermaistajaiset tai anopin salmiakkikätköillä käymiset estävät kutsumasta karkkilakkoa täydelliseksi. Itselleni en ole karkkia uudenvuoden jälkeen ostanut enkä edes kylässä sitä läheskään aina ole syönyt, kun on tarjottu. Olen tulokseen melko tyytyväinen, sillä aiemmin karkinsyöntini oli lähes päivittäistä ja runsasta: 200 gramman lakupussi oli tuhottu puolessa illassa.    

Lentokoneiden ja -kenttien antimet eivät tunnetusti ole sieltä terveellisimmästä päästä, ja muutenkin kahden viikon Italian- oleskelun syömiset ovat taas olleet mitä sattuu. Kotona on pikku puhdistautumisen paikka, ja ihan ensimmäiseksi voisi aloittaa parilla pastattomalla ja jäätelöttömällä päivällä sekä vähemmällä mozzarella-juustolla mässäilyllä.

Seuraava Rooman-matka tuleekin taittumaan autolla, joten pelkoa lentokenttien valkoinen jauho-sokeri-halpa paistinrasva -tarjonnasta ei ole. Huoltoasemien baarit tuskin kuitenkaan tarjoavat ainakaan parempaa valikoimaa, joten parasta on valmistautua matkaan omin eväin: pähkinöitä, kirsikkatomaatteja, hedelmiä, makrillipurkkeja. Niillä pärjättiin silloinkin, kun harjoitin karppauskokeilujani.

Mutta ensin kotiin, oman kasvimaan, hellan ja jääkaapin ääreen. Ja kuten aina Italiasta vatsa täytenä ja turvonneena kotiin palatessa, mieli on täynnä innostuneita ideoita: nyt ostan mehustajan ja jäätelökoneen ja aloitan todellisen detox-kuurin ja terveellisemmän herkuttelun kauden ihan tosissani.

Saa nähdä, kuinka tällä kertaa käy.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti