tiistai 28. toukokuuta 2013

Oodi toukokuulle

Sen kunniaksi, että huomenna jätän taakseni Helsingin suloisenlämpimän alkukesän ja suuntaan Roomaan, joka kalisee vuodenaikaan nähden ennennäkemättömän kylmyysrintaman kourissa, päätin kirjoittaa pienen listan.

(Onhan se nyt nurinkurista ja ennenkuulumattomuudessaan huvittavaa. Italiassa tosiaan puhutaan poikkeavan epänormaalista kylmyydestä, il freddo anomalo, joka hyvin lämpiämään alkaneen loppukevään päätteeksi yhtäkkiä parkkeeraa Italian ylle juuri, kun minä lennän paikalle hampaita kiristellen, sillä Helsinkiin povaillaan saapuvan kesän ensimmäisen kunnon helleaallon.

Eihän siinä mitään, koko kesä on vielä edessä eivätkä Rooman lämpötilat varmaankaan sen pahempia ole kuin keskivertona suomalaisena kesänä. Rooma on sitä paitsi aina Rooma, vaikka sateessa ja kylmässä. Se kuitenkin vähän kaivelee, että Suomessa ei voi koskaan tietää, onko saapuva helleaalto kesän ensimmäinen ja ainoa, vai pelkästään ensimmäinen.)

Mutta nyt itse asiaan eli listaan:




Pitenevä valoisuus illalla; aamukuudelta herääminen siihen, että valo tursuaa pimennysverhojen raosta; hetki jolloin huomaa, että pihanurmikko on käynyt heikosti vihreäksi; ylikasvaneet krookuksenlehtiviuhkat, syksyllä maahan jääneet puolimaatuneet lehtikasat.

Hetki, kun kuulee ensimmäistä kertaa tuulen suhisevan puiden lehdissä; pitkähihaisen paidan riisumiseen pakottava auringon lämpö tuulettomalla seinänvierustalla istuskellessa; "syksyn kukan" maitohorsman hennot pienet alut, jotka kertovat siitä, että syksy on vielä hyvin hyvin kaukana.

Havaitseminen, että syksyllä istutetut tulppaanit olivatkin vaaleanpunaisia eivätkä punaisia; ruskeasta metsästä silmiin pomppaavien valkovuokkojen muuttuminen osaksi muuta aluskasvillisuutta; nenään leijuva makeanmakea tuoksu: tuomi kukkii.

Ensimmäinen aamu, kun taas talven jälkeen hakea omasta yrttimaasta ruohosipulia munakkaan päälle;  vaahteran vaaleanvihreät minilehdet, vastustamattomalla voimalla maasta ja joka paikasta esiin nousevat kasvit; herääminen yöllä siihen, kun ulkona linnut pitävät konserttia; lapsen loputtomasta kukkienkeruuinnostuksesta johtuva voikukka-asetelma kodin jokaisella pöydällä,

Peräkkäin taapertavat sorsapariskunnat; ensimmäinen lämmin ilmamassa ja siitä seuraava kesän tuoksu; jokavuotiseksi perinteeksi muodostuneet alkukesän Rooman-matkan odotus; sukujuhannussuunnitelmat; äkillisen valon ja lämmön aiheuttama tilapäinen euforia.

Pihalaittoinnostus ja kuumeinen vaeltelu kauppojen puutarhaosastoilla; hyväksyminen, että pihalehtien täydelliset pihat eivät sittenkään ole siirrettävissä omalle pihalle; ensimmäiset pääskysten lentokaaret ja niiden kesästä kertova kiihkeä laulu; tervehtiminen kurkien ohikaakattavia auroja, joille syksyllä oli jättänyt haikeat hyvästit: sieltä ne palaavat.

Kielojen valtaamat metsät ja niiden tuoksu keittiön pöydällä; iltapäivälehtien epäselvät ennustusyritykset kesän hellejaksoista; ensimmäinen kerta kun ulkona tarkenee avokengillä; hetki jolloin puiden lehdet ovat juuri muuttuneet silmuista lehdenpoikasiksi ja vihreys kangastelee hetken ajan kaikkialla vaaleana utuna.

Tässä ne ovat, satunnaisessa ja ei-kronologisessa järjestyksessä, syyt joiden takia toukokuu on mielestäni vuoden paras kuukausi ja alkukesä parempaa aikaa kuin lopulta itse kesä.  Lopuksi vielä viimeinen ja kaikkein tärkein syy:

Kaikki on vielä edessä. Jo kesäkuun alkupäivinä alkukesän lumous alkaa haihtua,  luonto rehottaa liioitellussa täyteydessään, juhannus pukata päälle ja kohta heittääkin jo Jaakko kylmän kiven, eikä siitä ole enää pitkä matka elokuuhun ja syksyn ensi tuoksuun.





4 kommenttia:

  1. Mä olen myös suuri toukokuu-fani. Inhoan kylmyyttä ja talvea ja toukokuussa on aika takuuvarmasti pahin kylmyys jo väistynyt, ehkä saattaa olla jo hellepäiviä. Ja voi ajatella, että koko ihana lämmin ( heh, heh, voi sitä varmaan vähän haaveilla, että Suomessa olisi hellepäiviä9 kesä on vielä edessä.

    Kuinka kauan olette Roomassa? Ihanaa ja toivottavasti aurinkoista matkaa!

    VastaaPoista
  2. Ja sen on kumma, miten nopeasti se kesä aina sitten loppujen lopuksi menee ohi! Siksi olen todennut, että parhainta aikaa on juuri tämä lopuillaan oleva toukokuu. Hyvä sauma siis lähteä Roomaan, 2 viikkoa siellä olen ja toivotaan, että lämpöä olisi edes jonkun verran! =)

    VastaaPoista
  3. Myös mulle tää alkukesä on vuosi vuodelta rakkaampaa aikaa, ja tietoisuus sen lyhytaikaisuudesta saa ahmimaan kaikkea ympäröivää kauneutta enemmän ja tunteellisemmin kuin mikään muu aika vuodesta. Hyvää lomaa Roomassa, kohta täytyy jättää tämä vehreys taakse ja tulla perässä ihan oikealle kesälomalle sinne viileyteen (vai joko sielläkin pärjää ilman pitkähihaista?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen kesä on niin lyhyt...mutta onneksi sitäkin kauniimpi! Kiitos, täällä ollaan oltu kohta kolme päivää ja pitkähihaiselle on ollut joka päivä tarvetta, valitettavasti. Täysin epänormaalin kylmää vuodenaikaan nähden, ihmisiä näkyy toppatakeissa kaduilla ja ajoittainen kylmä viima tuo mieleen maaliskuun säät. Mutta auringon paistaessa heti tulee lämmin, eli ongelma tuntuu olevan enimmäkseen jatkuva pilvisyys (ja kuurosateet) täällä Rooman yllä. Ensi viikolla onneksi luvattu lämpenevää ja "normaalimpia" kesäkuun säitä eli 25 astetta. Toivotaan että sitten ainakin on kun tulet lomalle!

      Poista