Jättimunarikas pääsiäinen

Jättimunia.
Viime päivinä vähintään joka toisen italialaisen kauppakassista on pilkottanut värikästä, rypytettyä hopeapaperia. Kauppojen parhaimmat myyntipaikat ovat pursuilleet samaisia paperiluomuksia, samoin kuin kahvilabaarien hyllyt ja lopulta myös jokaisen lapsiperheen ruokakaapit.

Tänään pääsiäisaamuna koitti viimein kaikkien lapsien hartaasti odottama täyttymys: jättipääsiäismunat avattiin ja revittiin ulos värikkäistä, rapisevista kääreistään.

Aamiaispöydässä katsellessani pöydälle kasattua jättimunakokoelmaa en voinut olla palaamatta ajatuksissani omaan lapsuuteeni. Mitähän mielessäni olisi mahtanut viisivuotiaana pikkutyttönä liikkua, jos eteeni olisi ilmestynyt italialaislapsien vakiopääsiäisherkku eli jättimäinen suklaamuna?

 Olisin taatusti luullut uneksivani. Eihän niin suurta pääsiäismunaa voisi olla olemassakaan.


Pöydällä komeili yhteensä kuusi jättisuklaamunaa, joista kolme Kindereitä. Mukana oli myös Peppa Pig -muna, koirasuklaamuna sekä äidin itsekkäistä syistä (eli siis itselleen) hankkima leppäkerttusuklaamuna. Yksi oli isoisän hankkima, toinen sedän, kolmas isän ja yksi naapurin.

 Lisää olisi tullut vielä iltapäivän sukulaisvierailulla, jossa lapselle tarjottiin vielä yhtä Peppa Pig -jättisuklaamunaa. Oli kieltäydyttävä kohteliaasti, sillä kotona odotti suklaavuori ja kasa unohtuneita yllätysleluja. Peppa Pig -muna löysi kyllä ottajansa sukulaisperheen kuopuksesta eli kaksivuotiaasta taaperosta, joka viihtyikin mainosti seuraavat pari tuntia roikottaen munaa kädessään, heitellen sitä vasten seiniä ja rapistellen sen käärepaperia. Munan aukaisemisesta poika ei ollut tippaakaan kiinnostunut, olihan hän jo aamulla saanut avata niitä monta kappaletta.

Onkohan ilmassa liioittelun tai piloille hemmottelun makua? Siltä melkein välillä tuntui kaikkia kuutta jättiläismunaa avatessa ja seuratessa, kuinka lapsi piti kädessään niiden sisältämiä prinsessanukkeja, korurasiota ja lompakkoja minuutin tai pari ja unohti ne saman tien. Suklaa teki kauppaansa, mutta sitäkin olisi riittänyt huomattavasti vähempi määrä.

Saman asian olisivat ajaneet normikokoiset (tai tässä tapauksessa minikokoiset) suklaamunat. Suu olisi tullut niistäkin makeaksi, ja sisältä olisi löytynyt pienempi mutta silti kiva lelu, jota hetken hypistellä.

Näissä jättimunissa riittää syömistä (liiankin) pitkäksi aikaa, mutta jos minä olisin lapsi, niin pitäisin niiden leluistakin enkä heittäisi niitä heti nurkkaan. Nykyajan lapset eivät näköjään osaa enää ymmärtää hyvän päälle...
Vertailun vuoksi kuvassa mukana normaalikokoinen kaukosäädin.




Muutenkin ilmassa on tänään eräänlaista paastonajan lopun, liioittelun ja ylensyönnin tuomaa tympeyttä ja jopa morkkista. Suoraan sanottuna olo on todella huono. Jo aamu alkoi huonosti eli turhan tuhdilla muna-salami -aamiaisella - juuri kun edellisen päivän sukulaisvierailusta oli joten kuten selvitty:


 Luvallinen tauko karkkilakossa eli pääsiäiskindermunien syöminen taisi lipsua liioittelun puolelle, vaikka makunautinto ei edes ollut niin hyvä kuin olin odottanut. Sama olisi melkein ollut jättää kinderit syömättä ja jatkaa karkkilakkoa keskeytyksettä.


Pääsiäispäivän tuhti pasta-pihvi -ateria ei sekään tehnyt oloa paremmaksi. Miniartisokat osoittautuivat juuri niin herkullisiksi kuin myyjä keskiviikon markkinoilla lupaili,(ks. Karvattomia artisokkia etsimässä) mutta niin terveellisiä kuin ne ovatkin, ei niidenkään ylensyöminen hyvää tee. Lounaalla artisokkia upposi ainakin kuusi tai seitsemän, ja illallisella toiset kuusi. Nyt tuntuu, että artisokkiakaan ei ihan vähään aikaan tee mieli.

Ja kun pääsiäisestä on kyse, ei pöydästä tietenkään voi puuttua mämmiä edes Italiassa. Anoppi rohkaistui maistamaan mämmiä jo pitkäperjantaina, mutta kerta jäi taatusti viimeiseksi. Kuulemma jo ensimmäinen lusikallinen kertoi, että kyseessä on todella pahanmakuinen perinneruoka, mutta ihan vain kiinnostuksen vuoksi hän oli halunnut syödä vielä vähän lisää. Jos ei muuta niin ymmärtääkseen, mitä on tämä tumma oudonnäköinen mönjä, jota lapsenlapsi aina niin halukkaasti Skype-puhelujen aikana syö.

Illalla anoppi oli niin huonovointinen, että tuskin kykeni tulemaan mukanamme pizzeriaan pitkäperjantaita juhlistamaan. Hän on edelleen täysin vakuuttunut, että oksetus ja vatsavaivat johtuivat mämmistä, vaikka perheessä oli edellisinä päivinä ollut liikkeellä lievää ja samanoireista vatsatautia. Voi mämmiä, sen maine ei ainakaan tässä italialaisessa perheessä ole muodostunut kovin hyväksi. Ikään kuin ei riittäisi, että sen ulkonäkö on mitä on...

 Tänään lounaan ja olon huononemisen kruunasi perinteinen italialainen pääsiäisherkku eli Colomba-kakku. Käytännössä kyseessä on sama kakku kuin jouluinen Pandoro, mutta muoto vain on vaihtunut kyyhkyseksi. Joku voisi kutsua sitä mielikuvituksen puutteeksi perinneleivonnaisten suhteen, mutta italialainen keittiö saanee tämän puutteen anteeksi - löytyyhän sieltä mielikuvitusta ja ruokavariaatioita muuten yllin kyllin.


Nyt vatsa möyryää, lievä kuvotus vaivaa ja olo on kaikin puolin tukala. Tulihan se ruokaähky siis vihdoin, vaikka melkein luulin jo kyenneeni sen tällä kertaa välttämään. Mutta ei auta, syöty mikä syöty ja nyt voi vain odottaa, että ruuansulatus tekee tehtävänsä ja olo palautuu normaaliksi. Vihreä tee, veteen puristettu sitruunamehu ja maitohappobakteerit toimivat hyvänä apuna, mutta asiaa mutkistaa huominen pasquetta. Toinen pääsiäispäivänä on Italiassa pyhitetty syömiselle, enkä usko tämän seikan auttavan normaalitilaan pääsemisessä.

Kotiinpaluu tosin häämöttää ylihuomenna, joten toivoa on. En malta odottaa pääseväni mehupaastopäivää viettämään ja takaisin hiihtoladuille, jotka kuulemma Helsingissä vieläkin ovat käyttökunnossa. Jotakin hyvää myöhäisessä keväässä siis!

Lopuksi Buona Pasqua a tutti ja tuokiokuvia roomalaisesta pääsiäisestä:

 Pitkäperjantain Processione eli kärsimysnäytelmäkulkue Trasteveressä:


 Ja myöhemmin illalla Santa Maria delle Molessa eli kotikylässämme. Kulkue oli enemmän Via Crucis -tyyppinen gladiaattoreineen ja ristiä kantavine Jeesuksineen. Kaiuttimista luettiin  Raamatun tekstiä pitkäperjantain tapahtumista ja kulkue kiersi monta korttelia italialaisittain todella viileässä maaliskuun illassa. Jeesus kulki avosandaalit jalassaan ja mietin tosissani, miten hän mahtoi tarjeta...

 Suomen-tuliaisina tuodut Mignon-munat ovat jääneet jättisuklaamunien varjoon ja syömättä, mutta onneksi niillä on ollut muutakin käyttöä. Näin hienot värit ne saivat lapsen siveltimestä:
 Pääsiäispäivän aamuna aurinko helli hetken ja sai sään tuntumaan todella keväiseltä. Parvekekukat kukkivat täyttä päätä ja miniartisokkien valmistus sujui mukavissa merkeissä aurinkoisella terassilla.

   
Pääsiäispöydän koristus. Kimppu maksoi sidottuna vaivaiset 12 euroa. Mitähän sillä hinnalla saa suomalaisesta kukkakaupasta, 1 ja 1/2 ruusua tai pari hassua gerberaa?








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hammassärkyni todennäköinen syy on niin naurettava etten ole uskoa sitä todeksi

Juoksuharrastuksen aloittaminen vuosien tauon jälkeen – Juoksen kuolemaa karkuun

Miltä tuntuu kevään valo? Haparoivia yrityksiä kertoa se sanoin: "Vain se mitä kirjoitan on totta"

Leivinuunin lämmitys - miksi se on niin vaikeaa eikä tuli syty?

Toivepostaus: Autolla Italiaan! Viimeisin Helsinki-Rooma -matkamme maanteitä pitkin